Terveisiä Lahesta

Tosiaankin, saatan nykyisin käyttää puhekielessä sanaa "Lahessa", vaikka se ensimmäisten täälä vietettyjen vuosien aikaan tuntui ihan hassulta sanalta. Lahdessa olen nyt kuitenkin asunut yli 9 vuotta, joten tämä on jo kymmenes vuoteni nykyisessä kotikaupungissa. Kaupungissa, johon tulin vain hetkeksi opiskekemaan ohikulkumatkalla. Kaupungissa, jonka liikenneruuhkaat tuntuivat mielestäni vain vitsiltä ja keskusta ihan kuolleelta. Vertailukohtana kun itselläni on aina Tampere, synnyinkaupunkini. ❤

Näinä vuosinani täälä olen kuitenkin löytänyt syvälle tämän kaupungin sielunhenkeen. Noin 120 000 asukkaan kaupunki on lähes puolet pienempi kuin Tampere mutta kovin sydämellinen paikka asua minun mielestäni.

Lahti on urheilukaupunki, erityisesti talviurheilukaupunki mutta kyllä täälä hyvät puitteet kesäisempäänkin sporttailuun löytyy. Ja kaikki on täälä lähellä. Siis oikeasti lähellä, sillä noin vartissa pääsee autolla kaupungin toiselle laidalle. Toki "ruuhka-aikaan" meno on vähän hitaampaa mutta siihen ollaankin nyt panostamassa kun täälä pauhataan Suomen suurimman tiehankkeen vt12 liikennejärjestelyiden parissa. Bussikuskit antaa tilaa liikenteessä vaikkakin muutoin lahtelaiset ovat huonoja tässä sekä vilkunkäytössä. Tampereella asuessa bussit kuitenkin puskivat pysäkiltä päälle heti vilkuttaessa eli sielä ei todellakaan odotettu että mihin väliin mahtuisi vaan bussikuskit tunkee väliin kuin väliin. Tampereella 10 km päässä keskustastakin asuu vielä lähellä kaikkea, mutta täälä se olis mun mielestä jo ihan perämetsää.

Lahdessa järjestetään tosi paljon erilaisia lapsiystävällisiä pikkutapahtumia ja monissa kaupoissa/kauppakeskuksissa on ihan huikeat ilmaiset leikkipaikat ja hyvät hoitotilat lasten kanssa liikkuessa. Lapsille on myös upea Launeen perhepuisto, jossa erityisesti kesäisin saa vietettyä rutkasti aikaa. Varsinaisten lapsiperhepalveluiden, kuten päiväkotien osalta Lahti tosin saisi kuitenkin hieman skarpata. Päiväkotipaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän tai ainakin määrällisesti väärissä paikoissa.

Lahessa on kaunista luontoa ja patikointireittejä mm Lapakiston luonnonsuojelualueella. Lahden satama, pikkuveskun vesiurut ja Vesijärvi ovat kauniita niin kesä kuin talviaikaankin. Radiomastot ja mäkihyppytornit on kaupungin tunnettuja maamerkkejä. Urheilukeskukselta pääsee Messilään asti viihdyttäviä lenkkipolkuja pitkin. Uimarantojakin löytyy kivasti, tosin täältä eteläisestä Lahesta järvet puuttuu kokonaan. 😄

On paljon asioita mistä mieleni on näin vajaan 10 vuoden aikana kaupungista muuttunut, mutta yhdestä asiasta olen edelleen samaa mieltä - sen keskusta on kuollut. Lahti ei ole ollut yliopistokaupunki ja täältä nuoret muuttavat paljon Helsingin suuntaan opiskelujen perässä, ehkä se jollain tavalla näkyy keskustassa. Tosin, Lahdessakin on tarjolla yliopisto-opetusta jo nytkin ja jatkossa Lappeenrannan teknillinen yo ja Lahden Amk yhdistyvät joten kai Lahtikin sitten on yliopistokaupunki. Ehkä ihmisten kulutustottumukset ja mieltymyksetkin ovat vuosien saatossa muuttuneet ja keskusta on jäänyt muutoksissa muun kehityksen jalkoihin. Kyllähän sitä itsekkin hurautan autolla mieluummin ilmaiseen parkkikatokseen siistiin lapsiystävälliseen kauppakeskukseen kuin keskustaan jossa parkkeeraus maksaa maltaita ja kaupat on turhan monessa kerroksessa jolloin rattaiden kanssa kulkiessa pitää vähän väliä rampata hissille. Ja toisaalta, suurin osa tarvitsemistani palveluista löytyy itselleni helpommin myös muualta kuin keskustasta.

Lahessa on ihan kivasti ravintoloita, mutta joskus olen huomannut että sunnuntaisin täälä ei raflat juuri auki ole. Ravintolatarjonta onkin kyllä hyvin keskustapainoitteista, jotain ravintolakulttuuria kaipaisin myös etelä-lahden puolelle. 🤔

Asuntojen ja talojen hinnat on Lahdessa varsin korkeat kaupungin kokoon nähden. Tämä taitaa selittyä pitkälti sillä, että Lahti on niin lähellä (tunnin automatka) Helsinkiä, että täälä asuukin paljon pk-seudulla töissä käyviä. Ja hinnat on kuitenkin halvemmat kuin sielä varsinaisella pk-seudulla.

Ajattelin tosiaan useiden vuosien ajan, että olen täälä vain ohikulkumatkalla ja palaan vielä takaisin kotiin. Kuin varkain, kaupungin kotoisuus on kuitenkin tarttunut minuun ja juuri nyt tämä tuntuu hyvältä paikalta asua ja elää. Kaupungin tarjonta ja palvelut ovat tulleet minulle tutuiksi. Minulla on täälä ystäviä ja tuttuja, olen raivannut ihan itse täälä opiskelu- ja urapolkuani ja hyväksynyt lahtelaisuuden vaikka alkuun en tuntenut täältä ketään ja ihan kaikki oli uutta. Alkuvuosina haikailinkin usein takaisin Tampereelle, nyt se tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Koti on täällä. Voihan se olla, että vielä joskus muuttoauto kuljettaa Tampereen suuntaan mutta se ei ole tämän hetken ajatuksissa, sillä meidän on hyvä olla täällä. Lahti on kohdellut meitä pääosin hyvin, vaikka ilman tukiverkostoja täälä on välillä oltu vähän pulassakin. 😅😉

Mitä Sä ajattelet sun kotikaupungista? Ootko aina asunut samassa paikassa vai poikennut välillä muualla? Kannattiko? Kauanko viihdyit ja mikä vei takaisin? Näetkö synnyinkaupunkisi nyt eri silmin kuin sielä asuessasi? Meillä jokaisella on juuret jossakin paikassa, mutta elämän kuljettaessa voi sitten kasvua tarttua uusistakin paikoista ja kaikki se on yhtä arvokasta ja vaikuttaa siihen millainen ihminen ja persoona olet.

-Rosa

Minitreeniä

Arki on välillä kiireistä ja on haasteellista löytää aikaa omalle treenaamiselle. Niimpä olenkin kehitellyt itselleni arjen pelastukseksi "minitreenejä". Tässä on oikeastaan kaksi merkitystä; treenit ovat lyhyitä ja niitä voi tehdä myös omien minien eli lapsien kanssa ollessa. Aloitin nämä vuosi sitten tammikuussa, välillä olen tehnyt ahkerammin ja välillä meinaa rytmi lipsua ja koko homma jopa unohtuu, mutta joka tapauksessa olen kokenut nämä hyödylliseksi. Toisinaan olen hakenut itsellekin boostia muun muassa facebookin erilaisista treenihaasteryhmistä ja pidin yhden hyvinvoinnin LIIKU-haasteen marraskuussa itsekkin. Tällä hetkellä suunnittelen seuraavaa haastetta toteuttavaksi keväällä. Joka tapauksessa, olen huomannut että lyhyetkin treenit virkistävät, antavat energiaa ja niistä on hyötyä niin keholle kuin mielellekin. Toisaalta ne opettavat hyvin myös itsensä rakastamista ja itselle armollisuutta sopivasti. Enää ei tarvitse stressata siitä, ettei koskaan pääse tai ehdi ohjatuille tunneille tai yksin pimeään ei huvita lähteä juoksentelemaan. Kotonakin voi treenata! :)

Tämän päivän minitreeninä tein seuraavanlaisen setin:
Kyykkyhypyt x10
Ojentajapunnerrukset x10
Selän ojennukset x10 ja
Lankkupito 30sek.

Tein yhteensä 3 kierrosta, aikalailla kaiken putkeen ilman suurempia taukoja ja aikaa meni alle 10min. Ensimmäisen kierroksen tein vähän hitaammalla tempolla jotta keho samalla hieman lämpenisi ja sitten 2 kierrosta vähän reippaampaa. Kyykkyhypyt voisi hyvin korvata myös tavallisilla kyykyillä.

Onko tällaiset pienet treenipyrähdykset sulle tuttuja? Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ja voin jakaa omia minitreenejäni tänne jatkossakin jos niille on kiinnostusta. :)

-Rosa

Minä onnistujana

Ootko koskaan pohtinut sen tarkemmin, millainen onnistuja Sinä olet? Yllätkö parhaimpaasi juuri silloin kuin pitääkin? Vai yllätätkö itsesi onnistumalla vaikka etukäteen asiaa epäilit tai käykö esimerkiksi niin, että jännitys ja paine onnistumisesta vievät sinusta voiton ja niin sanotusti alisuoriudut omiin kykyihisi nähden?

Uskoakseni meillä kaikilla on varmasti kokemusta ihan jokaisesta näistä versiosta elämän eri osa-alueilla, eri tilanteissa. Mutta ehkä jokin näistä osuu omalle kohdalle useammin kuin toinen ja kertoo paljon omasta toiminnasta ja persoonasta. Mä oon todennut, että usein yllän parhaimpaani juuri silloin kun en erityisemmin itse odota mitään tai pystyn muuten paineettomasti etenemään suorituksessa. Esimerkiksi työhaastatteluissa koen, että en ole aina kyennyt tuomaan parhaimpia ominaisuuksiani esiin tai ainakaan siten että erottuisin muista hakijoista. Myös urheilu-urallani jännitin kisastarteissa niin paljon, että en ehkä koskaan saavuttanut tuloksellisesti niitä aikoja mitä harjoitteluni antoivat itseni odottaa. Viestijuoksuissa jännitin kuitenkin vähemmän, niissä jännityksen pystyi jakamaan muiden kanssa paremmin ja se edesauttoi onnistuneempaan suoritukseen. Ja siinä se ydin ehkä omalla kohdallani onkin, luon herkästi itse itselleni paineita vaikkei kukaan muu oikeasti odottaisi minulta yhtään mitään. 😄 

Positiivisen ajattelun voima auttaa myös meitä "alisuoriutujia" saavuttamaan omia toiveita, tavoitteita ja unelmiamme. Itselleen kannattaa hokea, että on hyvä juuri tällaisena kuin on tai 

Minä pystyn ja kykenen mihin ikinä haluankaan. Itselleen tulisi olla armollinen ja antaa lupa rakastaa itseään. Näillä mietteillä voi olla suurikin positiivinen vaikutus jo heti seuraavan kerran kun todella haluat onnistua jossakin itsellesi tärkeässä asiassa! 

Mikä sulla vaikuttaa onnistumiseen? Miten tsemppaat itseäsi jännitävässä paikassa? Uskotko sä itseesi onnistujana? Mulle elämän varrella perehtyminen itsetuntemukseen ja itseluottamukseen on tuonut paljon voimaa. Ja se on sellainen matka, joka jatkuu läpi elämän. Kukaan ei täälä ole valmis ja harva meistä ihan aina onnistuu. Mutta lopuksi haluaisin muistuttaa, että: 

Onnistuminen on ennen kaikkea uskomusasia. ❤ 

-Rosa 

To dream

Oon varmasti jo monesti kirjoittanut kuinka tykkään erilaisten to do -listojen tekemisestä. Kirjoittelen listoja laajemmassa mittakaavassa, eri aihealueittain (esim ostettavat asiat, koulutehtävät jne) ja hyvin usein myös päiväkohtaisesti. Yleensä aina tuppaan olemaan myös aikaoptimisti enkä ihan saakkaan tehtyä kaikkea mitä päivässä suunnittelin mutta sitten ne hommat vain siirtyy vähän eteenpäin. Jotkut asiat roikkuu pidempäänkin, mutta pääsääntöisesti kaikki tulee kuitenkin tehtyä jossain kohtaa ja jos on kyse jostain tietystä aikataulusta niin niiden rajoissa pysyn kuitenkin lähes poikkeuksetta koska onneksi on myös se viimetippa. 😄 Toisaalta esim opiskelutehtäviäni teen usein siten, että laitan ne alulle mutta sitten voi mennä helposti viikkokin että asiat hautuvat mielessä ja odotan seuraavaa inspiraation hetkeä saattaa hommat valmiiksi. Tämä toimii mulla. Onko sielä ketään kohtalotovereita?

Listoihin tulee kirjoitettua myös erilaisia ideoita ja asioita, jotka eivät ihan sovi "to do" - listalle koska ne vaativat enemmän aikaa, ovat sellaisia isoja haaveita tai unelmia sitten joskus kun asioita on ehtinyt prosessoida jo pidempään. Mieli ns kaipaa valmistautumisaikaa ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä tai aika toteutukselle ei muuten vielä ole otollinen.

Nyt bongasinkin Kotvimisen Vallankumous -nimisen kirjan esittelytekstistä että kyseessähän ovat selvästi to dream -listaukset. Listalle kirjoitetaan asiat ylös ja ne on hyvä pitää mielessä mutta niiden eteen ei ehkä vielä heti tarvitse tehdä mitään konkreettisia toimia. Joskus sekin hetki kuitenkin tulee kun to dream muuttuu todeksi eli siirtyy to do -listalle. Näillä en nyt kuitenkaan tarkoita mitään haluaisin voittaa lottovoiton tyyppisiä juttuja, vaan pidemmän ajan unelmia jotka voit niin halutessasi omalla työlläsi saavuttaa. Mulla tällaisia ovat ainakin kotiin ja asumiseen liittyvät asiat, kouluttautumiseen liittyvät asiat sekä itse itsensä työllistäminen. Sitä ennen haluan itsekin lukea tuon Jenny Kangasvuon, Jonna Pulkkisen ja Katri Rauanjoen kirjoittaman, Kariston kustantaman Kotvimisen Vallankumouksen sekä antaa ajan kulua, mielen muhia. 😊🤗

Harrastatko sä tätä kotvimista eli vitkuttelua?

-Rosa

Arki

Ihmiselämästä suurin osa on sitä ihan tavallista arkea. Välillä kuulee että joku elää pelkille viikonlopuille tai että viikon parhaimmat päivät ovat perjantai-ilta, lauantai ja sunnuntai. Vapaapäivät ovat toki omastakin mielestä tärkeitä mutta yhtä lailla se arkikin. Eihän vapaapäivät tai lomat edes tuntuisi miltään jos niiden molemmin puolin ei olisi sitä tavallista, usein kiireistä, aikataulutettua ja toisaalta välillä tosi tylsääkin arkea.

Vaikka itse elelenkin vielä tietyllä tavalla melko leppoisaa arkea kun olen lasten kanssa kotona, niin rytmittävät silti kerhoilut, ulkoilut, ruokailut, unet, leikit ja kotityöt sekä myöskin omat opintoni ym. meidän arkea todella tiiviisti. Haasteita ja aikataulutusta on kuitenkin sitten taas rutkasti enemmän kun työt astuvat kuvioihin.

Pidän itse siitä että arjessa on selkeä rytmitys ja lomalla annan suosiolla rytmin hiukan valua - se tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekkin ja eivät lapsetkaan pistä pahakseen kunhan tietyt rutiinit säilyvät.

Välillä tuntuu että arki on monenlaista tasapainoilua ja siitä pohdinkin, että tosiaan siinä omassa unelmakartassani kaikki toiveet ja tavoitteet tälle vuodelle tuntuivat tavalla tai toisella liittyvän arjen hyvinvointiin ja siihen kuinka löytää tasapaino kaikelle. "Jos ois helppoo, kaikki tekis niin" laulaa Elastinen kappaleessaan Eteen ja Ylös ja tää kappale on ihan alusta alkaen sykähdyttänyt mua sanomallaan ja voimallaan. Ajoittaisesta arjen kiikkulautameiningistä ja haasteista huolimatta uskon positiiviseen ja siihen, että kun itse antaa omastaan ja jakaa positiivisuutta myös muille niin se ei lopu vaan kasvaa ja lisääntyy.

Arjen hyvinvointia ja tasapainoa toivon erityisesti lepoon ja yöuniin mutta myöskin yhtälailla oman ajan/opiskelun/perheen/tulevaisuudessa työn rytmityksiin. Toivoisin että arki olisi mahdollisimman "säästeliästä" monelta eri näkökulmalta, esimerkiksi ettei se kuormittaisi henkisesti tai fyysisesti liikaa vaan asiat olisivat tasapainossa. Aina tulee tietysti hetkiä kun on raskaampaa mutta sen vastapainoksi toivonkin sitten rentoumista sopivassa suhteessa myös sielä arjen pyörityksessä. Omasta arjestaan kannattaa pyrkiä tekemään itselleen mieleistä ja ennenkaikkea karsia sieltä mahdollisuuksien mukaan itselle tarpeettomia tai turhaa energiaa vieviä asioita.

Millaiseksi sä koet sun arjen? Saatko sä arkeen voimaa musiikista tai jostain biiseistä? Itseäni hyvin sanoitetut ja rytmitetyt biisit puhuttelevat suuresti ja avaavat monenlaisia tunteiden kirjoja. Lukion musiikinopettajani sanoi jotenkin niin, että musiikki ei ole hyvää jos se ei tunnu sydämessä asti. Tää kolahti jo silloin ja pitää mielestäni paikkansa edelleen. Kiitos Elastiselle tuosta oman arjen voimabiisistä. 😊


"Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
Koval duunil asiat vaan onnistuu
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
Hanskat ei tipahda periks ei anneta
Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
Ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen
Jatkan jaksan vaikka väkisin
Jos ois helppoo, kaikki tekis niin
Mus on voima, jota en voi vaimentaa
Pusken täysii aina vaan 
Mun ei täydy vaan mä saan 

Katse eteen ja suupielet ylöspäin 
teen vastoinkäymisistä voimaa 
Katse eteen ja suupielet ylöspäin 
Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan

Murehtiminen ei takas eilistä tuo (ei tuo ei tuo) ja huominenkin tulee vaan jos selvitään Tänään mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua (peilistä mua mua mua mua) 
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään 
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas monacon vipeistä slummeihin keniaan 
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki Aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen nostan mun katseen ja mun suupielet

Katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa..." 


Lisää hyvinvointia ja haaveilua arkeesi 😘🤗

-Rosa

Hyvinvoinnin unelmakartta vuodelle 2019

Pidän paljon unelmoinnista, haaveilusta ja oman mielen liikkeelle pistävistä sekä itsetuntemusta lisäävistä jutuista. Aihealueelta löytyy runsaasti myös kirjallisuutta ja niitä onkin tullut viime vuosina selailtua paljon enemmän kuin "fitimpi kroppa" tai "himotreenajan vinkit"  -tyyppisiä opuksia. Taitaapa kaikenlainen mielen hyvinvointi ja mindfullness olla ollutkin aika pinnalla tässä 2010-luvulla. Itsellenikin tärkeämpää on voida kokonaisvaltaisesti hyvin kuin esimerkiksi painaa sen ikuiset 5kg vähemmän. Itsensä hyväksyminen on hyvä lähtökohta etsiessä omaa hyvinvointia ja sitä parhainta versiota itsestään.

Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään omaa hyvinvointia moneltakin eri näkökannalta. Niimpä tein jälleen itselleni hyvinvoinnin unelmakartan vuodelle 2019. Sen osalta mietin jälleen, mitkä osa-alueet kuuluvat elämääni ja miten ne vaikuttavat hyvinvointiini sekä mitä tavoitteita tai toiveita ehkä unelmiakin voisin aiheista osoittaa ensi vuodelle. Piirsin/kirjoittelin aiheesta Mindmapin ja talletan sen tämän blogin lisäksi sellaiseen paikkaan (kalenterin väliin) mistä pystyn helposti aiheeseen palaamaan myös tämän alkaneen vuoden 2019 aikana.

Aikaisempien vuosien Mindmapiin on ollut mielenkiintoista ja mukavaakin palata; niihin ajatuksiin mitä itsellä on silloin siinä hetkessä ollut ja mitä niiden asioiden eteen on tehnyt/ei ole tehnyt vuoden aikana. Onko jokin asia jo menettänyt merkityksensä ja ehkä jotain uutta ja yllättävääkin on tullut tilalle. Pääasia on kuitenkin se, että tällaisen mindmapin tekemällä voi ehkä konkretisoida itselleen niitä oman hyvinvoinnin asioita ja ainakin itse huomaan tämän vaikuttaneen minuun positiivisesti. Voin paremmin kuin vuosi sitten tähän aikaan. Vuosi 2018 ei ollut helppo, mutta se oli kuitenkin ikimuistoinen ja moni vuodelle kirjaamistani toiveista ja tavoitteista sekä unelmista ilahduttavasti täyttyivät. Niistä olenkin todella kiitollinen. ❤

Kuvissa näkyy uuden vuoden kynnyksellä ostamiani uusia muistivihkoja ihanilla itseäni puhuttelevilla mietelauseilla ja myöskin tälle vuodelle tekemäni hyvinvoinnin unelmakarttani. Suosittelen myös teitä lukijoita tekemään omanne. ❤ Ihanaa alkanutta vuotta, toivotaan että siitä tulee Paras!

-Rosa

Aikaansaava ahertaja

Heipsan,

jokin aika sitten lähipiirissämme oli puheenaiheena aikaansaavuus, ahkeruus ja monenlainen siihen liittyvä juttu. Jäin pohtimaan omia arjen tekemisiäni, sillä saan usein palautetta siitä kuinka olen niin aikaansaava ja kysellään miten ehdin kaikenlaista lastenhoidon ohella. Ensimmäiseksi täytyy kyllä sanoa että olen luonteeltani järjestelmällinen enkä oikein edes kykene istuskella paikallani tekemättä samalla jotain hyödyllistä (tai hyödytöntä). Lisäksi olen touhuissani yleisesti aika suunnitelmallinen. Näillä spekseillä ehtii aika paljon ja se multitaskaaminen, mistä juuri jokin aika sitten kirjoittelin on myöskin yksi "syyllinen" aikaansaavuuteeni.

Noh, mutta asiaan. Ensinnäkin tosiaan rakastan "to do" -listoja ja listaan lähes päivittäin asioita mitä pitää hoitaa joko päivä-tai viikkotasolla. Lisäksi kirjaan ylös muita muistettavia asioita, kuten ostoslistoja. Näistä on helppo seurata mitä pitää tehdä ja milloin. Syksyä varten kirjoitin jo keväällä hankintalistaa esim ulkoiluvaatteista ja niimpä niitäkin oli helppo hankkia eteen tullessa pidemmällä aikavälillä eikä talvikaan päässyt meitä yllättämään kun sopivat kamppeet oli hankittu ajoissa jo pikkuhiljaa kaappiin odottamaan. Samanlailla pyrin toimimaam myös esimerkiksi lahjahankintojen kanssa. Vinkkaan myös että käytössäni on ihan perinteinen paperikalenteri jota seurailen päivittäin.

Kotona järjestys pysyy yllä periaatteella "vie mennessäs tuo tullessasi" eli esimerkiksi leluja voi järjestellä samalla kun käy lastenhuoneessa tai samalla kun haen vessapaperia toiseen vessaan voin matkalla palauttaa pinollisen puhtaita pyykkejä tai viedä käsipyyhkeet pesuun tms. Meillä ei ihan käytännön syistä ole vakituista siivouspäivää vaan saatan esimerkiksi pestä kevyesti kylpyhuoneen samalla kertaa kun käyn itse suihkussa. Kun ruoka on syöty, menevät tiskit huuhtelun jälkeen suoraan koneeseen eikä täten tarvitse erikseen ryhtyä keittiön siivoushommiin vaikkapa iltaisin.

Näen jotenkin herkästi aina että mitä missäkin kohden voisi tehdä ennenkuin voisi istahtaa sohvalle hetkeksi lojumaan ja niimpä olen huomannutkin että kaivatessani totaalilepoa ei koti ole tällä hetkellä siihen tarkoitukseen itselleni sopiva vaan tarvitsen muun ympäristön. Toki olen pikkuhiljaa harjoitellut sitä että jätänkin vaikka ne kuivat pyykit narulle odottelemaan vielä seuraavaan päivään jos tuntuu etten jaksa niitä just nyt hoitaa. Kodinhoitohuoneen ovi vain kiinni niin asian voi hetkeksi unohtaa.

Järjestyksen ylläpitoa helpottaa myös se että kaikille tavaroille kotona on oma paikkansa. Kun tavarat on järjestyksessä niin aikaa ei tuhraannu turhaan etsiskelyyn. Ennen joulua järjestelin lastenhuoneessa jo valmiiksi tilaa tiedossa oleville uusille tavaroille. Meillä myöskin karsitaan säännöllisesti kaikesta turhasta tai sellaisesta mille meillä ei enää ole käyttöä, sillä runsas tavaramäärä aiheuttaa helposti kaaoksen jota onkin haasteellisempi selättää. Vaikka meillä on tilaa ihan kivasti, en halua että joka paikka tursuaa tavaraa ihan vain jos joskus tarvii. Sit kun tarvii niin ei kuitenkaa edes muista että onko meillä sellaista tarviketta vai ei ja missä se on ja sitten tulee kuitenkin hankkineeksi tarvitsemansa uudelleen siinä kohden. Esimerkiks niitä iänikuisia remppapaitoja ja -housuja ei tarvitse säilöä kuin yhdet, hyvin usein niitäkään ei sitten kuitenkaan jostain syystä käytä kun sen remonttihomman aika on vaan hommat sujuu yhtä hyvin jo valmiiksi päällä olevissa vaatteissa.

Multitaskaan myös pienimmissäkin asioissa esimerkiksi yksi aamu havahduin kuinka jälleen kävin petaamassa pedit sillä välin kun leivät oli paahtimessa ja puuro tulilla. En oikein osaisi odotella paikoillaan että nämä valmistuisi vaan teen vähän sitä ja tätä sillä välin. Usein valmistelen myös lounasta jo aamupalan yhteydessä ja pistän vaikkapa pyykkejä kuivaamaan samalla kun keitän pastaa jne. Esimerkkien lista voisi olla loputon. Kaikessa tekemisessä kuitenkin suunnitelmallisuus kulkee taustalla ja runsaasta touhuamisesta huolimatta saan kyllä pääsääntöisesti kaiken tekemäni myös valmiiksi. Multitaskaus on toisaalta tosi hyödyllinen ja tarpeellinen taito mutta sen vastapainona olen luvannut itselleni tietoisesti harjoitella enemmän myös läsnäoloa.

Tässä nyt ainakin jotain tapoja kuinka saada/saan itse aikaiseksi asioita enemmän tai lyhyemmässä ajassa. Tiedoksi kuitenkin että on itsellänikin usein asioita joiden tekeminen roikkuu tai jää viimeiseen hetkeen mutta se ei ole katastrofi kun suuret linjat on kunnossa ja toisinaan vähän tylsemmissä jutuissa se kuuluisa viimetippa on oiva motivaattorikin.

Onko sulla vinkkejä kuinka käyttää aikaa asioiden hoitoon tehokkaamin?

-Rosa