Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet

Jotta voi mennä elämässä eteenpäin, tulee ensin tietää missä on nyt. Jotta voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, täytyy itseensä ensin tutustua ja oppia tuntemaan hyvin.

Olen syksyn mittaan kuunnellut paljon erilaisia äänikirjoja. Lähinnä elämänkertakirjoja ja mielen hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Samantyyppisiä, joita olen viime vuosina lukenut enemmänkin. Viimeisimpänä olen kuunnellut Karita Tykän Hyvä elämä -nimistä kirjaa. Olen itsekin blogissa usein kirjoitellut hyvästä elämästä, tasapainoisesta arjesta, haaveilusta, unelmoinnista ja itsetuntemuksen asioista. Viime syksynä avasin teille tämän vuoden unelmakarttanikin. Tämän tyyppisistä asioista Karitakin kirjassaan kirjoittaa.

Karitan kirjassa on lista sellaisia eteenpäin vieviä kysymyksiä, jotka auttavat selvittämään sen, mitä meidän jokaisen olisi hyvä löytää itsestämme. Nyt haluankin jakaa nämä kysymykset teidän kanssa. Ota siis hetki aikaa itsellesi, istu alas ja kysy kysymykset itseltäsi. Kuuntele vastauksiasi tarkasti, sillä ne voivat opettaa sinulle paljon. Kysymykset ovat sellaisia, että ne kirkastavat ja syventävät itsetuntemusta ja auttavat eteenpäin tilanteissa, joissa tunnet olevasi jumissa. Kysymykset ovat mielestäni myöskin ajattomia - joten vaikka vastailisit niihin itsellesi nyt, niin voit vastata kysymyksiin uudelleen ensi vuonna.

Mikä hetki muutti elämäsi?

Miltä unelmapäiväsi tai ihanteellinen päiväsi näyttää?

Mikä on suosikkikirjasi? Entä lempielokuvasi? Mistä tv-sarjasta pidät? Mikä on suosikkikappaleesi? Miksi?

Mitä pelkäät?

Mitä ilman et voi elää?

Mistä asiasta tai saavutuksestasi olet elämässäsi ylpein?

Mitä haluaisit tehdä enemmän?

Mikä saa sinut nauramaan?

Mikä on ihaninta elämässäsi tällä hetkellä?

Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?

Kuka on se henkilö, kenelle voit soittaa riippumatta siitä, mitä sinulle on tapahtunut tai tapahtuu?

Mitä haluat harrastaa?

Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi ja miksi?

Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Mikä on intohimosi?

Mikä on unelma-ammattisi?

Minkä neuvon antaisit nuorelle itsellesi?

Milloin viimeksi teit jotain, mitä pelkäsit?

Miten rentoudut?

Mikä on riski, jonka olet ottanut ja mikä on kannattanut?

Mihin olet kyllästynyt?

Mitä muuttaisit itsessäsi ja miksi?

Kuka on menettänyt kunnioituksesi?

Minkä luulet aina pysyvän ennallaan?

Missä nautit käydä? Matkakohde tai jokin muu paikka?

Jos voisit asua missä tahansa, missä asuisit ja miksi?

Minkä puolesta tekisit melkein mitä vain?

Minkä menettämistä pelkäät eniten?

Mistä tunnet epävarmuutta?

Mikä sattuma muutti elämäsi lopullisesti?

Mitä saapuu huoneeseen kun sinä tulet paikalle?

Mikä on mielestäsi parasta ja huonointa ikääntymisessä?

Mistä osaa elämästäsi tarvitset mielestäsi eniten?

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja korjata ihmissuhteen jonkun kanssa, kenen kanssa sen tekisit ja miksi?

Mikä elämässä on vaikeinta oppia?

Mitä teet tunteaksesi olevasi elossa?

Mistä tekemästäsi asiasta olet ollut eniten innostunut?

Mikä asia elämässäsi on laukaissut suurimman tunneryöpyn?

Mikä inspiroi sinua?

Millaista on hyvä elämä?

Mitä pidät itsestäänselvyytenä elämässäsi?

Mitä riskejä haluat elämässäsi ottaa?

Mikä on ollut elämäsi kovin menetys?

Oletko koskaan ollut elämässäsi pisteessä, että olet halunnut luovuttaa, mutta olet silti jatkanut?

Mitkä tapahtumat elämässäsi ovat muovanneet sinusta sen, millainen olet nyt?

Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?

Mistä haaveilet eniten?

Missä viettäisit kaiken aikasi jos voisit?

Mistä ominaisuuksista pidät toisissa ihmisissä?

Mikä on ollut elämäsi merkityksellisin keskustelu?

Jos kuolisit tänään, miten haluaisit että sinut muistetaan?


Koska kysymykset ovat suurelta osin hyvin henkilökohtaisia, en halua tällä kertaa jakaa omia vastauksiani. Sen sijaan olen viime päivinä päivittänyt unelmakarttaani ensi vuodelle, ja uskallan paljastaa sieltä joitakin toiveitani tai suunnitelmiani tulevalle vuodelle. Kun edellä olevien kysymysten kaltaisia asioita käy ajatuksella läpi ja sitten vielä suuntaa katseet tulevaan esimerkiksi tällaisen unelmakartan muodossa, oppii ja on paljon helpompi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Keskittyä itseensä ja omaan tekemisensä, omiin arvoihinsa.

Vuonna 2020 unelmoin saavani ammatillisesti itseäni kehittävän työn. Haaveilen arjen tasapainoisuudesta. Toivon saavani käydä ammatillisessa lisäkoulutuksessa; mahdollisesti teemalla vatsakapseli, lantionpohja ja sonopalpaatio. Toivon, että ensi vuoden lopussa voin, kuten tänäkin vuonna, todeta olevani entistä vahvempi minä ja nähdä itseni onnistujana. Toivon että vuodesta tulee upea ja värikäs, vaikka se on aika paljon vaadittu melkoisen myllerryksen jälkeisen vuoden jälkeen.

On ollut ihan mahtavaa, että tänä vuonna lähes kaikki unelmakarttaani viime vuoden lopulla kirjoittamat asiat ovat toteutuneet. Yksi kerrallaan, ja vieläpä lähes tarkalleen suunnittelemassani aikataulussa. En ihan uskonut vuoden vievän todellakin näin toiveiden mukaan, mutta on ollut mahtava huomata kuinka ääneen lausutut toiveet ja tavoitteet muuttuivat todeksi kun ne uskaltaa jakaa eikä vain mieti itsekseen. Kun asiat myös kirjoittaa ylös, tulee niihin palattua ja tavoitteita on helppo kirkastuttaa pitkin vuotta. Menneistä tavoitteistani voisin kirjoitella vielä ihan erikseen postauksessa jossa kokoan yhteen koko kuluneen vuoden. Mutta siihen asti, kuulumisiin! 😊

Minäpystyvyys

Minä pystyn! Minä osaan! Minä riitän juuri tällaisena kuin olen!

Minäpystyvyys on yksilön uskoa tai luottamusta siihen, että onnistuu toimimaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla tai selviytymään erilaisista haasteista. Minäpystyvyys vaikuttaa usein siihen, mitä yksilö päättää lopulta tehdä tai miten motivoitunut hän on sekä miten hän onnistuu ylläpitämään toivomaansa käyttäytymistä ja välttämään negatiivisia ajatuksia.

Mainitsin ig-stoorissani joitakin päiviä sitten, että olen tänä syksynä kokenut suuria minäpystyvyyden tunteita ja hetkiä. Minulla on ollut sopivasti aikaa miettiä omia toiveita, tavoitteita ja mahdollisuuksiani sekä kehittää itseäni ja osaamistani tänä syksynä. Kasvua ihmisenä tapahtuu toki itsetutkiskelun kautta läpi koko elämän, mutta näillä ajatuksillani tarkoitan erityisesti ammatillista kehittymistä. Sain juuri physiopilatesohjaajan 1.tason koulutuksen läpäistyä. Kouluttautuminen tällä saralla on ollut vuosikausia haaveissani, mutta aika ei ole ollut kuitenkaan täysin kypsä. Koin, että tähän väliin nämä opinnot olivat täysi kymppi! Kävin opiskelemassa pilatesta Espoossa Terveysverkon koulutuksessa. Ajelin matkat Lahden ja Espoon välillä yksinäni motaria pitkin tuuletellen. Välillä soitin korvanapeista musiikkia ja välillä kuuntelin äänikirjoja. Eteenpäin rullaava moottoritie antoi aikaa ja tilaa omille ajatuksille. Tunsin välillä suuria pystyvyyden tunteita ja flowtilaa. En etukäteen osannut ajatellakaan, kuinka merkityksellisiä nämä ajomatkat tulisivat minulle olemaan.

On vaikea selittää sanoiksi kaikkia ajatuksia, mitä pään sisällä on syksyn mittaan liikkunut. Ei tämäkään syksy mitenkään ihan helppo ole ollut, vaikka teen vain osa-aikaisesti töitä ja olen saanut jonkin verran normaalia enemmän omaa ja vapaata aikaa. On ollut kuitenkin ihanaa, että uusien työkuvioideni ja sopivan ajankäytön avulla olen ihan aidosti oikeasti alkanut itsekin arvostaa omaa osaamistani siten, etten anna minua poljettavan tai vähäteltävän, ja koen, että minulle omat tavoitteeni ovat täysin realistisia saavuttaa. Mikään ei estä minua. Ennen kaikkea koen, että olen ansainnut saavuttamani asiat ja ansaitsen saavuttaa tavoitteitani edelleen. Puulle on löytynyt vahvat juuret ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Aikaisemmin annoin toisinaan muiden ihmisten huonojen sanojen viipyä sisälläni pidempään. Nyt ajattelen, että huonot sanat ovat vain risuja jykevässä kasvussa olevassa puussani. 😁

Kuukauden päästä tulee täyteen 10 vuotta asumista Lahdessa. Täällä kukaan ei ole raivannut minulle tietä tai helpottanut matkaani, olen jokaisen työ- ja opiskelupaikkani saanut omalla persoonallani ja omalla osaamisellani. Niinkin hyvin, että olen vuosien saatossa saanut jopa soittoja kotiin - minulle on tarjottu töitä ilman, että olen edes hakenut niitä. Ja olen kaikki paikkani ansainnut. Samalla elämässä on 10 vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikkea muutakin, kuin pelkkää työelämää. Kaikesta olen kovin kiitollinen. Keskittymällä omaan arkeen, omaan tekemiseen ja itseensä, pystyy parhaiten välttämään erilaiset negatiiviset ajatukset. Väistämättä niitäkin toki välillä tulee. Silloin ajattelen, että minun elämässäni mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma ja perheeni hyvinvointi. Lopulta kaikki muu on yhdentekevää. Tämä ajatus rauhoittaa mieltä ja antaa ajatusten palata uudelleen minäpystyvyyteenkin.

Juuri tänään uskon ja tiedän, että minä pystyn, osaan ja olen riittävä juuri tällaisena kuin olen! ❤