Nuuksio Classic trailmarathon

Moikka! Niinku varmaan monta kertaa oon jo kertonutkin, olin syyskuun 7.päivä Espoon Nuuksiossa polkujuoksumaratonilla. Blogin puolelle en ookaan vielä kirjoitellut fiiliksiä tapahtumasta, mutta tässä niitä nyt tulee.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että tapahtuma on todella hyvin järjestetty. Kisareitti oli merkattu selkeästi maastoon, joten eksymisen vaaraa ei ollut vaikka koko reitti kulkikin ihan pieniä polkuja pitkin. Toimitsijat niin tapahtumapaikalla kuin reitin varrellakin olivat kaikki tosi kannustavia ja kanssajuoksijat kuin yhtä porukkaa.

Me valmistauduttiin ystäväni kanssa h-hetkeen yöpymällä edellinen yö tapahtumapaikalla hotelli Nuuksiossa. Tää oli hyvä ratkaisu, niin sai rauhassa valmistella juoksurepun ja syödä sekä illallisen että aamiaisen nautiskellen. Kisapäivän päätteeksi käytiin vielä saunomassa ja uimassa hotellin allasosastolla, ennen kuin ajeltiin kotiin. Tai siis ystävä ajoi, itse en olis edes pystynyt sillä jalat oli niin kipeät.

Tästä päästäänkin siihen, että maraton oli tällä kertaa itselleni tosi rankka. En kyllä muuta odottanutkaan, sillä tiesin että kunto on huonompi kuin 6 vuotta sitten juostulla Kolin Vaarojen Maratonilla missä oltiin isommalla ystäväporukalla. Mulla oli jäänyt epähuomioon että tietysti varpaankynnet ois pitänyt leikata lyhyeksi ennen kisaa, joten jouduinkin jo aika alkumatkasta alkaen kärvistelemään vasemman jalan isovarpaan irronneen kynnen kanssa. Tuli potkaistua jalka johonkin juurakkoon tai kiveen just sopivasti. Jossain suunnilleen 26km kohdilla alkoi mulla myös askel selvästi jo painamaan. 28km kohdalla sanoin kaverilleni, että hän saa kyllä mennä menojaan mutta lopulta "irtiotto" tuli 33km kohdalta, jossa oli kolmas ja viimeinen huoltopiste. Tästä eteenpäin taitoin matkaa itsekseni. Toki ohi vilisi välillä muitakin juoksijoita ja myös ultramatkan taittajia, mutta enimmäkseen kuljin omissa ajatuksissani. Se oli kyllä samaan aikaan sekä tuskaista että ihanaa. Musta ei varmaan ikinä olis juoksemaan asfalttimaratonia,mutta metsässä kilometrit etenee jotenkin helpommin ja mutkan takana on aina uusia tuoksuja ja värejä sekä muuta ihmeteltävää. Nuuksion reitti kulki myös useamman lammen tai vesistön ympäröimänä.

Mä saavuin lopulta maaliin suunnilleen ajassa 7h52min. Mun tavoitehan oli saavuttaa maali aikarajan puitteissa, ja se oli hitaan ryhmän osalta 8h20min eli puolisen tuntia jäi pelivaraa. Hyvin meni siis siinä mielessä! Muistan kyllä jossain viimeisten kilometrien kohdilla miettineeni, että vauhti ei saa enää hidastua jotta ehdin maaliin mutta lopulta se maali vaan yhtäkkiä jo olikin siinä. 😊 Tällä reissulla juoksu ja kävely vaihtelivat mulla melko tasaiseen. Tai no oli juoksua varmaan hivenen enemmän, mutta Koliin verraten vähemmän. Kolin reissulla suhde oli juoksu 2/3 ja kävely 1/3. Täytyy myös sanoa, että vaikka Kolilla korkeuserot on suurempia, niin sielä polut on teknisesti helpompia ja tasaista hiekkapolkuakin on useita kilometrejä. Ja Kolilla tykkäsin enemmän myös siitä, että sielä oli erikseen retkisarja jossa suoritusaikaa oli enemmän. Nuuksiossa ei olisi mielestäni peruskuntoilija mitenkään voinut ehtiä maaliin pelkällä kävelyllä ja se varmasti nostaa tällaisten harrastelijoiden osallistumiskynnystä tapahtumaan ylipäätään. Kaikkiaan kuitenkin oon iloinen, että otin tämän haasteen, selvisin siitä ja olen siitä tosi ylpeä! 😊💪

Maratonin jälkeinen päivä oli jalkojen kokonaisvaltaisen säryn vuoksi tosi raskas mutta seuraava viikko jo kuitenkin sellainen, että kaipasin taas takaisin lenkkipolulle. Sanoin kuitenkin kaikille, että ihan maratonille en ehkä oo just heti taas lähdössä. 😅 On se vaan raskasta puuhaa. Ja toki palkitsevaa. Tässä nyt olen muutaman viikon seuraillut varpaan kynsien tilannetta, ja vaikka ne ovat mustuneet niin ilmeisesti saan pitää kynteni. 🙏 Mun omat juoksulenkit, kotitreenit ja puistotreenit on jatkuneet entiseen tai jopa vielä innostuneempaan malliin ja nyt voisin pikkuhiljaa alkaa miettimään jo seuraavaa juoksuhaastetta. Minä pystyn, osaan ja haluan. Niin se menee, kohti uusia haasteita! 😊👌

Innostun ja Onnistun

Mä oon viime päivinä paljon miettinyt, mistä asioista innostun just tällä hetkellä. Mikä inspiroi ja innostaa, mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Viime keväänä eräs mun opeopiskelijakollega esitti opeksi kasvun näytteessään mielenkiintoisen ympyrän. Siinä sanat innostun ja onnistun kulkivat vuoron perään niin kauan kunnes haluttu tavoite saavutetaan. Näissä kahdessa sanassa siis kirjaimet I ja O kiertävät tuota ympyrää. Minusta tämä on mielenkiintoinen ajatus ja nyt päätinkin listata teille 3 asiaa joista itse innostun ja haluan onnistua tällä hetkellä. 

1. Koti- ja puistotreenit: 

Nyt noin puolentoista vuoden ajan olen tehnyt säännöllisesti kotitreenejä, lenkkeillyt ja treenannut puistossa. Olen treenaamisesta innostunut ja on mahtavaa, että olen onnistunut tekemään treenaamisesta säännöllistä. Tässä olen hyödyntänyt ohjaamiani puistotreenejä, jolloin treeni tulee tehtyä kun siitä on sovittu ja lisäksi treenien kuvaaminen facebookiin ja instagramiin on toiminut hyvänä motivaatiokeinona itselleni niissä hetkissä kun ei aina huvittaisi. Viime lauantaina juostu polkujuoksumaraton toimi myös hyvänä muistuttajana siitä, että treenille täytyy löytyä aikaa jotta maratonin jaksaa vetää maaliin. 

2. Syksy ja uusi arki:

Töiden aloitus, lasten päiväkodin aloittaminen ja sitä myöden uusi arki tuli meille sopivaan aikaan. Keväällä aloin työelämää enemmän jo miettimään ja suuntasin katseet syksyyn. Kesän toivoin vielä saavani viettää lähes aikataulutonta elämää lasteni kanssa, ja tämä onnistuikin hyvin ja olen siitä sekä muutoinkin kuluneista kahdesta vuodesta kotona niin kiitollinen. Kevään tuumailuiden jälkeen yksi asia johti toiseen ja nyt olen tosiaan aloittanut työt toivomassani työpaikassa fysioterapeuttina. Olen ihmisenä uusia haasteita kaipaava ja pidän itseni sekä osaamiseni kehittämisestä. Niimpä on hienoa, että sain opinnot purkkiin ja nyt jälleen kohti uusia haasteita. Syksy tuo tullessaan myös physiopilates opinnot, joista olen erityisen innostunut sillä olen noista opinnoista haaveillut jo vuosikausia. 

3. Pimenevät illat:

Vaikka hetki sitten vielä tuntui, etten ollut valmis hylkäämään kesää niin nyt syksyn pimenevät illat, kynttilät ja kotoilu on ollut jotenkin todella ihanaa. Kotiruokien valmistaminenkin on kesän piknik-ja lounasretkien sekä grillailuiden jälkeen ollut jotenkin tosi mukavaa. Ollaan isomman tytön kanssa pelattu paljon lautapelejä ja itse olen kuunnellut äänikirjoja. Vaikka uuden arjen aloitus jännitti, niin olen saanut todeta, että syksy on alkanut hyvin ja arki on tasapainoista vaikka aikatauluttamista onkin enemmän kuin aikaisemmin. Pimenevien iltojen aikana olen tuumaillut, että voisin jälleen tänä syksynä käynnistää marraskuun liikunta-ja hyvinvointihaasteen. Marraskuu on mielestäni vuoden ehkä inhottavin kuukausi, mutta viime vuonna se meni oikein mukavasti kun tsempattiin toisiamme pitämäni haasteen tiimoilta niin liikunnan, ruuanlaiton kuin hyvinvoivan mielen juttujenkin avulla. Olisi mukavaa onnistua pitämään tämä alkusyksyn hyvä fiilis yllä koko syksyn ajan ja siksipä siis tästä haasteesta tulee tietoa lisää myöhemmin! 

Mitkä on sua innostavat jutut tällä hetkellä? Ootko samaa mieltä, että kun jostakin innostuu, niin siinä usein myös onnistuu? Tai vaikka välillä epäonnistuisikin tai ei niin innostaisi, niin se uusi innostumisen vaihe taas tulee sitten uudestaan?  

Hei hyvää alkavaa viikonloppua Sulle! 😊

Kreikka Zakynthos

Aurinkoinen Kreikka näytti taas parastaan. Olimme ystäväperheen kanssa viikon lomamatkalla 20.-27.8.2019 Kreikan Zakynthoksen saarella merenrantahotellissa. Hotelli oli nimeltään Tsilivi Beach Hotel ja kuului Apollomatkojen Apollo Mondo Family Resort -hotelleihin. Viikko All Inclusivessa lapsiystävällisessä hotellissa on itselleni ihan parasta lomailua tässä elämäntilanteessa. Kreikassa lapset huomioidaan aina hyvin, paikallisissa ravintoloissakin löytyy usein leikkipaikka ja kaikki aina hymyilevät ja leikittävät lapsia mielellään. Hotellissammekin oli pieni lapsia viihdyttävä leikkipaikka ja lasten minidisko. Tarjolla olisi ollut myös lastenkerhoa ja uimakouluja. On mukava matkustaa, kun tietää että kohde on lapsille sopiva ja kun lapset viihtyy, niin silloinhan sitä nauttii lomasta itsekin. 😘

Hotellissa majoituimme ystäväperheen kanssa vierekkäisiin kahden hengen huoneisiin, joissa lapsille oli lisävuode (sohvasta) ja matkasänky. Meillä oli maaterassit suoraan altaan vieressä ja osittaisella merinäkymällä. Huoneet olivat siistit ja hotelli tosiaan täytti lupauksensa siitä, että se vaikutti remontoidulta. Hotellin rakennusvuosi taisi olla alkujaan 1980. Meillä oli tosiaan tuo all incl, joka itselläni vastasi ihan hyvin odotuksia, mutta taisi matkaseurueessamme jonkin verran jakaa mielipiteitä. Tarjontaa oli paljon, itse söin paljon hedelmiä ja salaattia sekä fetajuustoa ja jälkkäribuffan antimia. Snäcksibaarista suosikiksi nousi juustopizza ja pita gyros pork. Oli helppoa kun jäätelöä ja juotavaa oli tarjolla koko ajan. Ehkä parhain juttu hotellissa oli kuitenkin runsas aktiviteettitarjonta ja hyvä allasalue.

Osallistuin itse kolmena aamuna aamujoogaan, joka pidettiin meren rannalla kattoterassilla. Loppurentoutuksessa oli aivan ihana kuunnella aitoa aaltojen kohinaa. En edes pidä itseäni erityisen joogaihmisenä, mutta lomalla se tuntui sopivalta aamun avaukselta ennen yhteistä aamupalaa. Lisäksi kävimme dancetunnilla ja osallistuttiin lähes päivittäin altaalla allasjumppiin. Tarjolla olisi ollut myös hevimpää liikuntatuntia, mm. HIIT- ja circuit- treeniä.

Hotelli sijaitsi tosiaan rannalla ja siitä oli muutama sata metriä kävelymatkaa Tsilivin keskustaan. Edelliseen lomamatkaamme (Kosilla Kosin kaupunki) verraten shoppailutarjonta oli pienempää, mutta turistikauppoja ja ravintoloita löytyi kyllä yllinkyllin ja tämä täyttikin hyvin tarpeemme tällä matkalla. Kävimme viikon aikana parina iltana kaupungilla syömässä ja pelaamassa dino golfissa minigolfia. Kreikkalainen elämänmeno on hauskaa seurattavaa.

Enimmäkseen viikko kului altaan reunalla tai altaassa. Muutaman kerran tuli pulahdettua myös meressä. Lisäksi teimme myös meriretken "Keri Kaiki", jossa näimme kilpikonnia, kristallin kirkasta vettä silmän kantamattomiin ja luolia. Meriretkellä oli 2 taukoa, jossa hyppäsimme veneestä uimaan ja snorklaamaan. Se oli kivaa vaihtelua muutoin helpolle oleilulle altaalla. Iltaisin lasten käytyä nukkumaan pelasimme aikuisten kesken Unoa terassilla. Saatettiin tyhjentää jokunen viinipullokin. 😊

Kaikkiaan loma oli hyvin onnistunut. Pienten lasten kanssa on aina jonkilaista säätöä, mutta on ihana ottaa täydellinen irtiotto kotirutiineista ja vain nauttia lasten ja perheen seurasta. Hotellilla oli paljon lapsiperheitä ja niin lapsille kuin meille aikuisillekin oli koko ajan seuraa tarjolla, saimme myös uusia tuttavia. Taisimme tuoda tullessamme auringon myös takaisin Suomeen, sillä täälähän on voinut jälleen nauttia iltapäiväkahveista terassilla. Tällä aurinkolatauksella jaksaa toivottavasti pitkälle syksyyn ja uuden arjen opettelun pariin. Uusi arki onkin alkanut rytinällä heti tällä viikolla. Palaillaan sen tiimoilta myöhemmin.

Loppuun vielä kuvasatoa matkalta! Rentoon lomailuun voin suositella valitsemaamme hotellia ja Zakynthoksen saarta. Nyt alkaakin sitten pohdinta seuraavan kohteen valinnasta joskus tulevaisuudessa. 😁☀️ Heippa 😚

Mukavaa loppuviikkoa just Sulle!