Marraskuu 2019 LIIKU-haaste ja blogin 1v synttärit

Marraskuussa vietetään viime vuotiseen tapaan @hyvinvointihaaveita LIIKU-haastetta. Haaste on suunnattu kunto- ja terveysperustein liikkuville, ja sen pohjana ovat suomalaiset terveysliikuntasuositukset. Niiden mukaan työikäisten olisi hyvä liikkua viikoittain hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa kohottaen joko 2h30min reippaasti tai 1h15min rasittavasti. Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa olisi hyvä harjoittaa 2 kertaa viikossa. Liikunnan voi kerryttää lyhyistäkin, 10min pätkistä. Lisätietoa haasteesta on tulossa myöhemmin, joten pysykääs hei kuulolla! 😊

Muistattekos muuten, että tämä blogi täyttää nyt lokakuussa 1 vuotta ja blogin ensimmäisiä juttuja viime vuonna oli nimenomaan tämä LIIKU-haaste. Hyvinvointihaaveita -sivusto on Facebookista löytynyt nyt yhden ja puolen vuoden ajan ja Instagramista 5 kuukauden ajan. Kiitos kaikille seuranneille ❤ Tässä on eletty jo aikamoinen alkutaival, ja tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaisuutta. Hienoa, että sä oot siellä mun mukana. 🙏

Tasapainoilu arjessa

Hei mukavaa viikonloppua! Tulin tänään kirjoittelemaan arjen tasapainoilusta, työn ja levon suhteuttamisesta. Arjen kokonaiskuormasta.

Nyt kun olen aloittanut osa-aikaisena fysioterapeuttina työt 2 vuoden kotiäitiyden (ja opiskelun!) jälkeen, on arkemme hakenut uutta rytmiä ja aikatauluja. Muutoksia kohdatessa arjen tasapaino aina hetken aikaa järkkyy, mutta kun asian tiedostaa niin sen jaksaa paremmin. Keväällä kun aloin työelämään siirtymistä miettimään, tiesin lähtökohtaisesti että kevyempi startti olisi itselleni ja perheelle kaikkein sopivin ratkaisu. Arki kun oli edeltävästi ollut 2 vuotta melko samalla kaavalla toistuvaa ja suhteellisen kevyttä kokonaiskuormaltaan, vaikka ei kotiäitiyskään mitään helppoa ole. Siksipä on ollut mukavaa aloittaa työt siten, että minulla on vain 2 täyttä ja 2 lyhyttä työpäivää viikossa. Teen töitä kahdessa eri työpaikassa. Lapset ovat hoidossa keskimäärin 3 päivää viikossa. Lisäksi esikoinen käy kerhossa yleensä kerran viikossa. Viikonloppuisin minulla ja tytöillä on aina 3 päivän vapaat. Tällä systeemillä saan itse nauttia työnteosta, joka ei kuitenkaan stressaa tai rasita liikaa ja lisäksi energiaa riittää kotitöihin, harrastuksiin ja myös omasta itsestäni huolehtimiseen. Aiemmin minusta tuntui, että ravasin vain päiväkodin ja työpaikan väliä minuuttiaikataululla ja vietin suurimman osan vuoden viikonlopuista yksin perhearkea pyörittäen miehen vuorotyön vuoksi. En palautunut koskaan itse, saati ehtinyt huolehtimaan hyvinvoinnistani muutoinkaan. Tämä yhdistettynä kuopuksen raskaaseen odotusaikaan oli itselleni erittäin raskasta arkea. Tunsin syvällä sisimmässäni, että tämä ei ollut se tapa jolla haluan arkeani elää, vaikka tein silloinkin työtä joka oli mielestäni kivaa.

Ensi syksynä meilläkin on jo eskarilainen, joten ajattelen että tämä on viimeinen lukuvuosi, kun arjessa ei ole pakko lähteä joka päivä kukonlaulun aikaan kiireellä johonkin suorittamaan. On siis mahtavaa, että asiat ovat nyt järjestyneet näin, että työ ja vapaa-aika ovat sopivan oloisessa balanssissa. Tällä hetkellä saan välillä nauttia myös omasta rauhallisesta aamupäivästä ennen töihin lähtöä, sillä vien lapset hoitoon heti aamupalan jälkeen, jotta he pääsevät päiväkodin touhuihin hyvin mukaan näinä lyhyempinäkin hoitopäivinä. On muuten luksusta, vaikka alkuun epäilin etten edes osaa olla vain itselleni. Toistaiseksi olen hyvin käyttänyt tämän ajan itseeni tai omiin touhuihini enkä esimerkiksi siivoamiseen. Ainoa miinus tässä osa-aikatyön systeemissä on tietysti hieman laihempi palkkapussi. Mutta toisaalta, olen oppinut jo kotiäitiaikojenkin vuoksi melko säästeliääksi tyypiksi, joten eipä tuo ole haitannut. Enemmänkin koen kiitollisuutta siitä, että just nyt arki tuntuu olevan monelta osin hyvässä tasapainossa. Myös lapset tuntuvat omaksuneen uudet kuviot melkolailla hyvin. Päiväkotiin tutustuminen ja hoitopäivät ovat sujuneet paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja vapaapäivinä tytötkin saavat kaipaamaansa leppoisampaa arkimenoa.

Välillä saan ulkopuolisilta selvästi ihmettelyä tästä meidän arkisysteemistä. Ja toisinaan ihailua. Puolensa ja puolensa, mutta itse tykkään. Ja suosittelen kokeilemaan. Eihän töitä ole pakko tehdä satalasissa tappiin asti. Pikkulapsiperheen arki on usein kuluttavaa jo muutoinkin, saatika jos työkuormaa on suuresti. Koska suurin osa elämästämme ja viikoistamme on sitä tavallista arkea, niin mielestäni kannattaa omasta arjestaan tehdä sellaista että siinä viihtyy. Työn ja levon, liikunnan ja ravitsemuksen tasapainoilua, sitähän se on. Mulle tällä hetkellä maanantait on ihan yhtä mukavia päiviä kuin perjantaitkin, eikä sunnuntaina iske paniikki ja ahdistus tulevasta viikosta kun tietää, että siinä arjessaan viihtyy. Välillä toki on raskaampia ja kiireisempiä viikkoja ja stressiäkin, mutta ehkä ymmärrätte pointin. Joskus on tosiaan ollut toisinkin, joten tiedän kyllä mistä puhun. Helppo tie tämä ei ole mullakaan ollut, vaan on vaatinut omaa prosessointia ja omien tavoitteiden ja toiveiden selkiyttämistä itselle sekä sanomista ääneen. Kunnianhimoisena ja ahkerana ihmisenä tämä on vaatinut myöskin itsensä toppuuttelua, sillä hyvin helpostihan sitä ihminen palaa takaisin vanhoihin kuvioihinsa jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Tiedän, että en myöskään varmasti aina tule tekemään näin lyhyttä työviikkoa ja arjen muutokset vaativat aina uutta tasapainon hakemista, mutta just nyt haluan nauttia siitä, että arki rullaa ja on hyvässä tasapainossa. On siistiä, että tällä hetkellä elän myös itse jotakuinkin niin kuin opastan muita tekemään. 😘

Minkälaisia mietteitä aihe sussa herättää? Koetko sä, että sun arki on tasapainoista? Jos ei, niin miksi tai mikä asia vie kenties liikaa voimia? Kuinka jaksat? Mikä stressaa? Voiko sille asialle tehdä jotain? Oisko sun mahdollista tehdä vähemmän töitä? Ja sitten se paras juttu; ala pikkuhiljaa tehdä niitä muutoksia, jotta saat arjestasi toimivamman. Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta. Elastista lainatakseni, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. Aloita jostain, se on jo tie mahdolliseen muutokseen. Tsemppiä!

Puistotreenit by @Hyvinvointihaaveita ja ajatuksia tulevaisuudesta

Heissulivei,

kesäkausi täytyy vihdoin myöntää olevan takanapäin kun mennään jo hyvää vauhtia lokakuun puolta. Alunperin ajattelin, että töiden aloittamiseni vuoksi lopettaisin asuinalueemme leikkipuistossa pidettävien puistotreenien ohjaamisen jo elokuussa. Omaa intoa ja osallistujiakin on kuitenkin riittänyt siten, että nyt syyskaudella ollaan vain siirrytty treenaamaan aamupäivien sijasta ilta-aikaan. Ja tottahan sekin, että ulkoillaanhan me itse joka tapauksessa välillä myös työ- ja päiväkotipäivien jälkeen, joten miksei sitä samalla edelleen jumppailisi lasten leikkien lomassa.

Olen kyllä todella onnellinen siitä, että keväällä 2018 aloin jälleen kunnolla säännöllisesti liikkumaan toisen raskauden jälkeen. Koska tiesin itseni tuntien jo valmiiksi, että treenimotivaation ylläpitämiseksi tarvitsen myös vertaistukea, treeniseuraa ja tavoitteita, päätin muun muassa aloittaa puistotreenien ohjailemisen omien aikataulujeni mukaan, mutta kuitenkin viikoittain. 2018 toukokuusta treenailimme aina joulukuulle saakka ja tänä vuonna 2019 puistotreenit käynnisteltiin kesäkuussa. Niin monta hyvää treeniä, hyvää keskustelua, intoa, hikea ja hyvää fiilistä. Samalla kunto on noussut.

Viime vuonna aloin kuvaamaan treenejä facebookiin lokakuussa ja marraskuussa pidin ensimmäisen treenejä sisältävän LIIKU-haasteen myöskin facebookissa. Tänä vuonna modattu haaste KOTItreenihaaste oli maalis-huhtikuussa täälä blogin puolella ja nyt syksyllä aion aktivoida uuden LIIKU-haasteen Instagramin puolella @hyvinvointihaaveita -tililläni. Haasteesta tulossa lisää tietoa myöhemmin.

Puistotreenit ovat omassa arjessani ylläpitäneet lihaskuntoharjoittelua ja niiden avulla olen helposti saanut täytettyä oman viikoittaisen liikuntapiirakkani UKK-terveysliikuntasuositusten mukaan. Harjoittelu on tuonut lisää jaksamista ja energiaa arkeen ja kun lapset ovat olleet mukana alusta alkaen, eivät hekään enää ihmettele kun äiti treenailee vaan kannustavat hauskasti mukana.

Pitämissäni puistotreeneissä ajatuksena on ollut nimenomaan jakaa vertaisuutta ja saada väki liikkeelle. Jokainen tehty liike on enemmän kuin ei tekisi mitään! On ollut mahtavaa kun puistossa seisoskelun sijasta ollaan liikuttu reippaasti ja monipuolisesti lihaskuntoa kohottaen. Ja toki mahtavaa on sekin, että kun treenit on tullut sovittua, niin samalla lapsille on saanut seuraa puistoon. Muutoin kun käy herkästi niinkin, että kaikki ulkoilevat omiin aikoihinsa ja/tai omissa pihoissaan, eivätkä lapset välttämättä saa kaipaamiaan kaverileikkejä. Toivottavasti olen saanut esimerkilläni joko ihan livenä tai vähintään tämän mainion somen välityksellä jaettua intoa ja inspiraatiota terveysliikuntaan. Lisäksi toivon, että kannustukseni saa ajattelemaan, että liikunta voi olla ensinnäkin hauskaa ja suht helppoa, mutta sen ei myöskään tarvitse viedä kauaa aikaa eikä siihen tarvita kalliita välineitä tai salijäsenyyksiä. Tästä päästäänkin siihen, että ainakin toistaiseksi treenini ovat olleet täysin ilmaisia. Tätä on nimittäin sekä kyselty että ihmetelty useaan otteeseen. Mulle ja lapsille nämä meidän puistotreenit on kuitenkin ollut ihan vain harrastus ja koska tarkoitukseni on samalla sekä vahtia omia lapsia että myöskin tehdä treeniä itse, en ole halunnut pyytää treeneistä maksua. Mahdollisuuksien mukaan olen kuitenkin myös antanut tekniikkavinkkejä ja korjausehdotuksia turvallisiin liikesuorituksiin sekä vaihtoehtoisia liikkeitä niitä tarvitseville. Liikunnan tulee mielestäni olla helposti lähestyttävää, jotta se ei jää tekemättä heti suurimman alkuinnnostuksen laannuttua. Ja täytyy silti sanoa, että puistoon on aina saanut tulla toki myös vain leikki- ja tsemppiseuraksi sekä kuulumisia vaihtamaan, mitään liikkumispakkoa ei tapaamisissa ole koskaan ollut. Haluan uskoa, että jakamalla hyvää se lisääntyy ja siksikin olen antanut omaa panostani alueen asukkaiden hyvinvointiin ja yhteisöllisyyden tukemiseen. Treenaajia on toki käynyt vähän kauempaakin, ja kaikki yhtä tervetulleita! 😊

@Hyvivointihaaveita puistotreenit ovat olleet kestoltaan 45-60 min. Yksi treenikerta sisältää aina sekä alkulämmittelyliikkeet, lihaskuntotreenin että venyttelyt. Harjoitus on suunniteltu siten, että se on helppo toteuttaa vaikka samalla vahtii lapsia. Esimerkiksi lattia/maatasossa tehtäviä liikkeitä on ollut tosi vähän, eikä käytössä ole ollut musiikkia, joka pakottaisi kaikkia toimimaan samassa rytmissä tai estäisi samalla juttelemasta lapsille tai toisille treenaajille. Liikkeitä on aina saanut tehdä omaan tahtiin ja jaksamisen mukaan kiertoharjoitteluna 2-3 kierrosta. Selailemalla @hyvinvointihaaveita facebook- ja instagram -tilejä sekä tätä blogia, löydät tällä hetkellä jo lähemmäs sata erilaista treeniä, jotka on helppo toteuttaa. Mikäli kaipaat siis treenivinkkejä ja inspiraatiota, niin kannattaa kurkkailla. Kuulen mielelläni myös kommentteja ja palautetta niin puistotreeneistä kuin muistakin jakamistani treeneistä ja jutuista. Toivottavasti olette tykänneet! 😊 Ja hei, jos siellä ruudun toisella puolella on joku jostain aivan toiselta paikkakunnalta, niin en pistä yhtään pahakseni vaikka ottaisit tästä koppia ja alkaisit itse vaikka näillä mun ohjeilla vertaisohjata treenejä oman asuinalueesi asukkaille. Yhteisöllisyydestä saa voimaa, kantsii kokeilla!

Tässä alla on nyt kuvina tämän viikon puistotreeni, jossa käytimme vastuksina kuminauhoja. Liikkeet tässä:
1. kyykky ja hauiskääntö
2. vipunostot eteen ja sivuille
3. jalan loitonnus takaviistoon
4. kulmasoutu yhdellä kädellä
5. kyykkypidosta (esim.puuta vasten) polven avaukset
6. yhden käden ojentajapunnerrus
7. vatsapyöräily takanojassa (penkillä istuen)
8. lankkupito (penkkiä vasten) ja polvien vedot

Ajoittain tulee myös kyselyä, että koska ohjaan jälleen jumppia tai muita treenejä aikuisille ja mahdollisesti ilman lapsia? Ennen fysioterapeuttiuraanihan olen nimittäin ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja useiden vuosien ajan päätyökseni ja moni vanha asiakaskin edelleen pysähtelee tavatessa juttusille ja kuulumisia vaihtamaan. Se kyllä lämmittää mieltäni, kiitos. Tänä vuonna erilaisia yhteistyöpyyntöjä- ja keskustelujakin on käyty muutamia, kyselty josko pistäisin pystyyn jopa oman yrityksen. Täytyy sanoa, että en ole näitä juttuja missään nimessä unohtanut ja aika ajoin niitä mielessäni pyörittelen paljonkin. Ehkä se on myös jonkinlainen tulevaisuuden haave, saada tehdä asiantuntijatöitä mahdollisesti ihan omissakin nimissä. Varmasti osaltaan nämäkin ajatukset ovat olleet taustalla perustaessani @hyvinvointihaaveita -tilit ja tämän blogin. Haluan edelleen kehittyä fysioterapeuttina ja oman alan moniosaajana. Yksi iso ponnistus tässä olivat omat ammatillisen opettajan opintoni ja nyt olen jo jonkin aikaa huomannut tuumailevani että jatkaisikos sitä opiskelua vielä ylempään amk-tutkintoon asti. 😊😅 Mutta niihin iltaohjauksiin vastaan, että tässä elämäntilanteessa tosiaan vain on haastavaa sopia mitään säännöllistä ohjausta ilta-aikaan kun lapset eivät ole hoidossa ja ovat vielä pieniä. Meillä mummut ja vaarit asuvat kauempana, joten arki pyörii omin voimin. Syksyn myötä olen myös tosiaan aloittanut fysioterapeutin työt osa-aikaisesti. Ja vielä oikein mieleisessä työpaikassa! Mutta sen voin jo luvata, että mikäli kaipaat mua johonkin tapahtumaan/tilaisuuteen joko ohjaamaan liikuntaa tai luennoimaan liikuntaan, terveyteen tai hyvinvointiin liittyvistä asioista, niin hyppelen innosta puhkuen mukaan! Ota rohkeasti yhteyttä siis, mikäli sulla on jotain mielessä. 😊

-Rosa @hyvinvointihaaveita