Näin marraskuussa, vuoden pimeimmän ajan koittaessa sitä on itse tullut mietittyä iltaisin kynttilänvalossa sohvalla viltin alle kääriytyneenä sitä että mitä kaikkea mun elämään kuuluu. Mitä mun arjessa tapahtuu, mikä siinä on hyvää ja mikä vähemmän hyvää, mitä kaipaisin lisää. Oma perhe, tavallinen arki ja sen rutiinit sekä tietynlainen järjestelmällisyys on aina olleet mulle sellaisia hyvän mielen tekijöitä. Monia muita asioita toki unohtamatta. Epäjärjestys aiheuttaa mun pään sisälle kauhean sotkun jolloin on vaikea keskittyä mihinkään.
Tänä vuonna olen pikkuhiljaa asia kerrallaan pyrkinyt siihen, että olen tehnyt asioita jotka tuo mulle hyvän olon ja tarttunut myös kehittämään itseäni sekä harjoitellut asioita joita haluaisin osata paremmin. Mä en ole pelkkä äiti tai työntekijä tai puoliso vaan mulla on paljon omia toiveita ja ajatuksia, ihan minulle itselleni. Nuorempana esimerkiksi urheilin tosi paljon ja sitten lähdin liikunta-alalle opiskelemaan ja työelämään. Tuli liikuttua moninkertainen määrä viikossa nykyhetkeen verraten. Hyviä vuosia, niin muistelen. Ja oikealle alallekkin olen mielestäni lähtenyt, mutta katson sitä laajemmin hyvinvointialana - en pelkkänä liikuntana tai fysioterapiana. Viimeiset vuodet liikunta omassa arjessa on kuitenkin jäänyt koko ajan vähemmälle, mikä on kovasti harmittanut.
Tämän vuoden alussa tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloitin lyhyet kotijumpat. Tein joka päivä alkuun vähintään 10 kyykkyä, 10 punnerrusta ja 10 vatsaliikettä. Siis todella vähän, mutta ajattelin että jostain se on aloitettava ja sekin oli huimasti enemmän kuin ennen. Pikkuhiljaa siirryin vaunulenkkeilyistä käymään välillä myös juoksulenkeillä. Epäsäännöllisen säännöllisesti tätä jatkui koko kevään. Huomasin, että omien toiveiden ja arjen yhdistämisessä oli kuitenkin edelleen haasteita. Niimpä keksin alkaa viikoittain pitämään asuinalueeni "mammoille" pieniä puistotreenejä lasten ulkoilun lomassa. Nyt sitä on tehty miltein puoli vuotta ja yhteinen tekeminen on tuonut lisää motivaatiota tehdä arjessa hyviä valintoja. Hommat jatkuu!
Itsensä kehittämisessä olen ottanut myös tämän askeleen eteenpäin, että avasin tämän blogin. Pontta tähän touhuun toi itseasiassa nyt syksyllä aloittamani ammatillisen opettajan opinnot. Koulutehtävänä oli harjoitella some-taitoihin liittyviä asioita ja niimpä jo keväällä avattu facebook-sivustoni "Hyvinvointihaaveita" sai vihdoin omat blogisivut. Heitinkin vitsin opiskeluryhmällemme, että otin sometehtävät vähän enemmän tosissaan!
Monenlainen haaveilu ja itsensä sekä itsetuntemuksensa kehittäminen on osa mun onnellisuutta. Olen aina pitänyt hyvinvointiasioista ja kokenut että haluan ymmärtää niin itseäni kuin muita ihmisiä psyko-fyysisenä kokonaisuutena sosiaalinen aspekti huomioiden. Haluan antaa palan ajatuksistani myös muille ja jakaa hyvää. Mun elämässä niinkuin varmasti monen muunkin, on ollut toki myös monenlaisia vastoinkäymisiä ja huonompia aikoja. Keinot käsitellä ne, ja ajatus siitä että elämä ottaa ja antaa mutta se myös kantaa jos vain oppii luottamaan, on tuonut mulle rentoutta ja hyvää mieltä.
Kiinnittäessäni tietoisesti enemmän huomiota omaankin hyvinvointiin, olen tarttunut yhä useammin myös aihealueen kirjoihin.
Kiira Korven elämäkertakirja "Ehjäksi särkynyt" puhutteli mua jo otsikkotasollakin. Ajattelin ensin toivoa kirjaa joulupukilta, mutta lopulta en enää millään malttanut odottaa ja kirja tulikin hankittua ja luettua kolmessa illassa välillä kyynelehtien. Oli aivan todella hämmästyttävää lukea kuinka lähes tarkalleen itseni kanssa samanikäinen ja samassa kaupungissa nuoruutensa viettänyt huippu-urheilija on paininut hyvin samanlaisten asioiden äärellä kuin mitä itsekkin aikanaan omalla urheilu-uralla, sen päättyessä ja sen jälkeen vaikken lähellekkään samalle kilpatasolle koskaan päässyt ja lajikin oli eri. Toisaalta löysin kirjasta itselleni paljon kosketuspintaa myös urheilu-elämän ulkopuolelle. Suosittelen lukemaan!
Henkiset voimavarat ja ihmisyys, itseluottamus ja armollisuus, herkkyys ja intuitio. Kiitollisuus. Palasia mun hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.
Minkälaisia ajatuksia sulle herää mieleen?
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti