Kokonaiskuormitus

Kuten viime kirjoituksessani aktiiviseen arkeen liittyen tuli jo kirjoiteltua, niin meillä jokaisella varsinkin ruuhkavuosia elävällä on arjessa varmasti tosi paljon hoidettavia asioita ja muuttuvia tekijöitä lähes koko ajan eivätkä nämä aina ole itsestä riippuvaisia mutta kuitenkin pakollisia hommia. Niimpä haluankin heti kärkeen muistuttaa siitä, että on tosi tosi tärkeää oppia kuuntelemaan omaa mieltä ja kehoa jaksaakseen sitä kaikkea kuormitusta ja voidakseen hyvin. Välillä on ihan ok ja sallittua sanoa "ei" ihan kivoillekkin jutuille, jos aikaa levolla ja tekemättömyydelle ei meinaa löytyä riittävästi.

On hyvä ymmärtää, että toisinaan puhkipoikki väsyneenä on parempikin istua sinne sohvanpohjalle eikä lähteä pakosta suorittamaan esimerkiksi jotakin liikuntajuttua. Toisinaan pelkkä puistoon raahautuminen lasten kanssa voi tuntua olevan työn ja tuskan takana ja on todella ok silloin sielä vain levähtää paikallaan miettimättä, että tekisikö samalla ulkoillessa jotain pientä jumppaa tai juoksukilpailuja lastenkaa. Jos omaan liikunnallisempaan aktiivisuuteen ei jää arjessa kuitenkaan yhtään aikaa tai sitä ei koskaan jaksa, niin on hyvä pysähtyä miettimään mikä tähän vaikuttaa ja voisiko asialle tehdä jotain. Ehkä niitä pieniä minihetkiä itseen ja hyvinvoinnin edistämiseen pystyykin järjestämään kun asioita tarkastelee kriittisemmin.

Joka tapauksessa sana kokonaiskuormitus on tässä oleellista. Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi oman hetken tullen ei ehkä olekaan enää tarpeen lähteä vetämään hikitreeniä vaan voisiko esimerkiksi venyttely tai puolison antama niska-hartiahieronta tv:n äärellä tai saunassa ollakin se rentouttavampi juttu, jonka jälkeen unikin tulisi kenties helpommin. Jos aamusta alkaen on juostu kiireellä päiväkodin kautta töihin ja taas takaisin päiväkotiin, niin voisiko illan rauhoittaakin perheen yhteiselle ajalle minuuttiaikataululla suoritettavan päivällis-harrastus-iltapalarumban sijaan. Jos perheessä on monta lasta ja kaikki haluavat harrastaa ehkä aikuiset mukaan lukien, niin olisiko mahdollisesti edes muutama tällainen rauhallisempi ilta viikkoon järjestettävissä. Sammuta television taustahäly, sillä se on ihan huomaamatta yllättävän kuormittavaa kun jostain kuuluu meteliä koko ajan ja se voi hyvinkin pitää hermostoa ylikierroksilla koko ajan. Samoin esimerkiksi ruokakauppaan ei kannata monestakaan syystä raahautua päiväkodilta suoraan vaan pieni huilaaminen kotona olisi ensin suotavaa tai suosiolla jättää kauppareissut ihan vapaapäiviin. Jos kuitenkin on ihan pakko vaikka hakea lisää maitoa, niin voisiko sen hakea nopeasti pienemmästä ja hiljaisemmasta kaupasta tai asioida marketissa myöhemmin illalla vähän ruuhkattomampaan aikaan. Kaikenlainen kiireisyys ja jatkuva taustahäly todella kuormittavat meitä ihan huomaamattakin.

Sitten päästäänkiin termiin ylikunto, joka ei suinkaan aina tarkoita sitä, että treenattaisiin liikaa vaan kyseessä on nimenomaan hermoston ylikuormitustila, jossa ei palauduta riittävästi eli kokonaisrasitus on liian suurta. Tämä voi johtua ihan muista asioista kuin varsinaisesta treenaamisesta. Usein ylikuormitustilaan johtaa riittämätön lepo ja uni, jotka taasen ehkä aiheutuvat stressaavasta elämäntilanteesta (esim. kuormittava työtilanne tai jokin muu kriisi) sekä liiallisesta määrästä aktiviteetteja ja kuormitusta ylipäätään. On myös hyvin tavallista, että keho ja/tai mieli huomaavat vasta viiveellä, kuinka raskas jokin jakso elämässä on ollut. Mitä paremmin itseään kuitenkin tuntee ja opettelee kuuntelemaan, niin sitä helpompi on ennaltaehkäistä loppuunpalamista, ylikuntoa tai liiallista kokonaiskuormitusta. Jos tiedät, että jokin viikko on kiireinen ja täynnä tekemistä, niin huomioi tämä sitten vaikka seuraavalla viikolla keventämällä kuormaa esim jättämällä suosiolla viikkosiivous väliin, hyödyntämällä valmiita tai puolivalmiita ruokia taikka ihan vain siirtämällä ajatukset sivuun niistä to do-listoista ja istumalla alas hyvällä omalla tunnolla.

Muistahan siis jättää arjessakin aikaa palautumiselle. Etenkin tunnollisille ja ylisuorittaville täydellisyyden tavoittelijoille tämä on asia, joka täytyy opetella ja usein myös vähän väliä muistutella itseään asiasta yhä uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi työelämän vaatimukset eivät vähene nykypäivänä vaan pikemminkin lisääntyvät koko ajan eivätkä hommat tekemällä lopu, joten on todellakin omasta asenteesta kiinni että oppii hellittämään ja uskomaan itsekin siihen, että on esimerkiksi sielä töissä riittävän hyvä (niinkuin hyvin todennäköisesti jo onkin!). Moni lukee erilaisia hyvinvoinnin oppaita ja kirjoja jne, ja usein toivotaan että kirja tuo muutoksen elämään kuin nappia painamalla. Tosiasiassa asioiden syvällisempi ymmärtäminen ja vieminen käytäntöön täytyy jokaisen tehdä aivan itse ja se vie usein aikaa.

Mulle on kerran yksi kollega ihanasti todennut jotenkin näin, että muistathan että Sinä itse ja Sinun perheesi on Sinun elämässäsi tärkeintä eikä se muutu vaikka työelämä muuttuisi koko ajan. Rakennamme itse arkeamme ja vain me itse voimme vaikuttaa siihen miten arkeen suhtaudumme. Kokonaiskuormitus on asia, joka kannattaa siis pitää mielessä kun mietit omaa hyvinvointiasi. 😊 Sano välillä kivoillekkin jutuille hyvällä omalla tunnolla ei ja ota aikaa tekemättömyydelle ilman jatkuvia suorituspaineita. Siinä mun tän hetken top 2 tipsit liiallisen kokonaiskuormituksen välttämiseksi. Oisko sulla jakaa omia vinkkejäsi minulle ja meille muille?