Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet

Jotta voi mennä elämässä eteenpäin, tulee ensin tietää missä on nyt. Jotta voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, täytyy itseensä ensin tutustua ja oppia tuntemaan hyvin.

Olen syksyn mittaan kuunnellut paljon erilaisia äänikirjoja. Lähinnä elämänkertakirjoja ja mielen hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Samantyyppisiä, joita olen viime vuosina lukenut enemmänkin. Viimeisimpänä olen kuunnellut Karita Tykän Hyvä elämä -nimistä kirjaa. Olen itsekin blogissa usein kirjoitellut hyvästä elämästä, tasapainoisesta arjesta, haaveilusta, unelmoinnista ja itsetuntemuksen asioista. Viime syksynä avasin teille tämän vuoden unelmakarttanikin. Tämän tyyppisistä asioista Karitakin kirjassaan kirjoittaa.

Karitan kirjassa on lista sellaisia eteenpäin vieviä kysymyksiä, jotka auttavat selvittämään sen, mitä meidän jokaisen olisi hyvä löytää itsestämme. Nyt haluankin jakaa nämä kysymykset teidän kanssa. Ota siis hetki aikaa itsellesi, istu alas ja kysy kysymykset itseltäsi. Kuuntele vastauksiasi tarkasti, sillä ne voivat opettaa sinulle paljon. Kysymykset ovat sellaisia, että ne kirkastavat ja syventävät itsetuntemusta ja auttavat eteenpäin tilanteissa, joissa tunnet olevasi jumissa. Kysymykset ovat mielestäni myöskin ajattomia - joten vaikka vastailisit niihin itsellesi nyt, niin voit vastata kysymyksiin uudelleen ensi vuonna.

Mikä hetki muutti elämäsi?

Miltä unelmapäiväsi tai ihanteellinen päiväsi näyttää?

Mikä on suosikkikirjasi? Entä lempielokuvasi? Mistä tv-sarjasta pidät? Mikä on suosikkikappaleesi? Miksi?

Mitä pelkäät?

Mitä ilman et voi elää?

Mistä asiasta tai saavutuksestasi olet elämässäsi ylpein?

Mitä haluaisit tehdä enemmän?

Mikä saa sinut nauramaan?

Mikä on ihaninta elämässäsi tällä hetkellä?

Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?

Kuka on se henkilö, kenelle voit soittaa riippumatta siitä, mitä sinulle on tapahtunut tai tapahtuu?

Mitä haluat harrastaa?

Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi ja miksi?

Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Mikä on intohimosi?

Mikä on unelma-ammattisi?

Minkä neuvon antaisit nuorelle itsellesi?

Milloin viimeksi teit jotain, mitä pelkäsit?

Miten rentoudut?

Mikä on riski, jonka olet ottanut ja mikä on kannattanut?

Mihin olet kyllästynyt?

Mitä muuttaisit itsessäsi ja miksi?

Kuka on menettänyt kunnioituksesi?

Minkä luulet aina pysyvän ennallaan?

Missä nautit käydä? Matkakohde tai jokin muu paikka?

Jos voisit asua missä tahansa, missä asuisit ja miksi?

Minkä puolesta tekisit melkein mitä vain?

Minkä menettämistä pelkäät eniten?

Mistä tunnet epävarmuutta?

Mikä sattuma muutti elämäsi lopullisesti?

Mitä saapuu huoneeseen kun sinä tulet paikalle?

Mikä on mielestäsi parasta ja huonointa ikääntymisessä?

Mistä osaa elämästäsi tarvitset mielestäsi eniten?

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja korjata ihmissuhteen jonkun kanssa, kenen kanssa sen tekisit ja miksi?

Mikä elämässä on vaikeinta oppia?

Mitä teet tunteaksesi olevasi elossa?

Mistä tekemästäsi asiasta olet ollut eniten innostunut?

Mikä asia elämässäsi on laukaissut suurimman tunneryöpyn?

Mikä inspiroi sinua?

Millaista on hyvä elämä?

Mitä pidät itsestäänselvyytenä elämässäsi?

Mitä riskejä haluat elämässäsi ottaa?

Mikä on ollut elämäsi kovin menetys?

Oletko koskaan ollut elämässäsi pisteessä, että olet halunnut luovuttaa, mutta olet silti jatkanut?

Mitkä tapahtumat elämässäsi ovat muovanneet sinusta sen, millainen olet nyt?

Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?

Mistä haaveilet eniten?

Missä viettäisit kaiken aikasi jos voisit?

Mistä ominaisuuksista pidät toisissa ihmisissä?

Mikä on ollut elämäsi merkityksellisin keskustelu?

Jos kuolisit tänään, miten haluaisit että sinut muistetaan?


Koska kysymykset ovat suurelta osin hyvin henkilökohtaisia, en halua tällä kertaa jakaa omia vastauksiani. Sen sijaan olen viime päivinä päivittänyt unelmakarttaani ensi vuodelle, ja uskallan paljastaa sieltä joitakin toiveitani tai suunnitelmiani tulevalle vuodelle. Kun edellä olevien kysymysten kaltaisia asioita käy ajatuksella läpi ja sitten vielä suuntaa katseet tulevaan esimerkiksi tällaisen unelmakartan muodossa, oppii ja on paljon helpompi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Keskittyä itseensä ja omaan tekemisensä, omiin arvoihinsa.

Vuonna 2020 unelmoin saavani ammatillisesti itseäni kehittävän työn. Haaveilen arjen tasapainoisuudesta. Toivon saavani käydä ammatillisessa lisäkoulutuksessa; mahdollisesti teemalla vatsakapseli, lantionpohja ja sonopalpaatio. Toivon, että ensi vuoden lopussa voin, kuten tänäkin vuonna, todeta olevani entistä vahvempi minä ja nähdä itseni onnistujana. Toivon että vuodesta tulee upea ja värikäs, vaikka se on aika paljon vaadittu melkoisen myllerryksen jälkeisen vuoden jälkeen.

On ollut ihan mahtavaa, että tänä vuonna lähes kaikki unelmakarttaani viime vuoden lopulla kirjoittamat asiat ovat toteutuneet. Yksi kerrallaan, ja vieläpä lähes tarkalleen suunnittelemassani aikataulussa. En ihan uskonut vuoden vievän todellakin näin toiveiden mukaan, mutta on ollut mahtava huomata kuinka ääneen lausutut toiveet ja tavoitteet muuttuivat todeksi kun ne uskaltaa jakaa eikä vain mieti itsekseen. Kun asiat myös kirjoittaa ylös, tulee niihin palattua ja tavoitteita on helppo kirkastuttaa pitkin vuotta. Menneistä tavoitteistani voisin kirjoitella vielä ihan erikseen postauksessa jossa kokoan yhteen koko kuluneen vuoden. Mutta siihen asti, kuulumisiin! 😊

Minäpystyvyys

Minä pystyn! Minä osaan! Minä riitän juuri tällaisena kuin olen!

Minäpystyvyys on yksilön uskoa tai luottamusta siihen, että onnistuu toimimaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla tai selviytymään erilaisista haasteista. Minäpystyvyys vaikuttaa usein siihen, mitä yksilö päättää lopulta tehdä tai miten motivoitunut hän on sekä miten hän onnistuu ylläpitämään toivomaansa käyttäytymistä ja välttämään negatiivisia ajatuksia.

Mainitsin ig-stoorissani joitakin päiviä sitten, että olen tänä syksynä kokenut suuria minäpystyvyyden tunteita ja hetkiä. Minulla on ollut sopivasti aikaa miettiä omia toiveita, tavoitteita ja mahdollisuuksiani sekä kehittää itseäni ja osaamistani tänä syksynä. Kasvua ihmisenä tapahtuu toki itsetutkiskelun kautta läpi koko elämän, mutta näillä ajatuksillani tarkoitan erityisesti ammatillista kehittymistä. Sain juuri physiopilatesohjaajan 1.tason koulutuksen läpäistyä. Kouluttautuminen tällä saralla on ollut vuosikausia haaveissani, mutta aika ei ole ollut kuitenkaan täysin kypsä. Koin, että tähän väliin nämä opinnot olivat täysi kymppi! Kävin opiskelemassa pilatesta Espoossa Terveysverkon koulutuksessa. Ajelin matkat Lahden ja Espoon välillä yksinäni motaria pitkin tuuletellen. Välillä soitin korvanapeista musiikkia ja välillä kuuntelin äänikirjoja. Eteenpäin rullaava moottoritie antoi aikaa ja tilaa omille ajatuksille. Tunsin välillä suuria pystyvyyden tunteita ja flowtilaa. En etukäteen osannut ajatellakaan, kuinka merkityksellisiä nämä ajomatkat tulisivat minulle olemaan.

On vaikea selittää sanoiksi kaikkia ajatuksia, mitä pään sisällä on syksyn mittaan liikkunut. Ei tämäkään syksy mitenkään ihan helppo ole ollut, vaikka teen vain osa-aikaisesti töitä ja olen saanut jonkin verran normaalia enemmän omaa ja vapaata aikaa. On ollut kuitenkin ihanaa, että uusien työkuvioideni ja sopivan ajankäytön avulla olen ihan aidosti oikeasti alkanut itsekin arvostaa omaa osaamistani siten, etten anna minua poljettavan tai vähäteltävän, ja koen, että minulle omat tavoitteeni ovat täysin realistisia saavuttaa. Mikään ei estä minua. Ennen kaikkea koen, että olen ansainnut saavuttamani asiat ja ansaitsen saavuttaa tavoitteitani edelleen. Puulle on löytynyt vahvat juuret ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Aikaisemmin annoin toisinaan muiden ihmisten huonojen sanojen viipyä sisälläni pidempään. Nyt ajattelen, että huonot sanat ovat vain risuja jykevässä kasvussa olevassa puussani. 😁

Kuukauden päästä tulee täyteen 10 vuotta asumista Lahdessa. Täällä kukaan ei ole raivannut minulle tietä tai helpottanut matkaani, olen jokaisen työ- ja opiskelupaikkani saanut omalla persoonallani ja omalla osaamisellani. Niinkin hyvin, että olen vuosien saatossa saanut jopa soittoja kotiin - minulle on tarjottu töitä ilman, että olen edes hakenut niitä. Ja olen kaikki paikkani ansainnut. Samalla elämässä on 10 vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikkea muutakin, kuin pelkkää työelämää. Kaikesta olen kovin kiitollinen. Keskittymällä omaan arkeen, omaan tekemiseen ja itseensä, pystyy parhaiten välttämään erilaiset negatiiviset ajatukset. Väistämättä niitäkin toki välillä tulee. Silloin ajattelen, että minun elämässäni mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma ja perheeni hyvinvointi. Lopulta kaikki muu on yhdentekevää. Tämä ajatus rauhoittaa mieltä ja antaa ajatusten palata uudelleen minäpystyvyyteenkin.

Juuri tänään uskon ja tiedän, että minä pystyn, osaan ja olen riittävä juuri tällaisena kuin olen! ❤

Terveysliikuntasuositukset ja ajatusmaailman muutos sekä #liikuhaaste

Heissan,

tulin tänne tänään kirjoittelemaan lokakuussa uusituista terveysliikuntasuosituksista sekä ajatusmaailman muuttumisesta liikkumisessa. Lisäksi muistuttelen, että Instagramissani @hyvinvointihaaveita ja hyvinvointihaaveita-facebooksivustolla on nyt marraskuun ajan käynnissä #liikuhaaste. Se on järjestyksessään jo kolmas pitämäni liikkumista tukeva haaste blogini historiassa. Haasteissani lähtökohtana on aina ollut liikkuminen terveyttä edistävästi ja mahdollisimman helposti lähestyen. Treenit ovat olleet ja ovat yhä edelleen sellaisia, että ne voi toteuttaa kotona tai ulkona eikä erillisiä välineitä välttämättä tarvita. Toki kuminauhoista, käsipainoista ja kahvakuulista sekä erilaisista tuoleista ja tangoista on saanut lisätehoa treeniin. Haasteet eivät ole vaatineet salijäsenyyksiä ja ne ovat olleet täysin maksuttomia. Niinkuin instagramini esittelyteksti kertoo, olen terveysliikunnan puolestapuhuja, ja terveysliikkuja itsekin.

Mulle on ollut tärkeää löytää hyvä olo ja saada pidettyä hyvää huolta itsestä myös arjen erilaisissa muutostilanteissa. Näistä olenkin kirjoittanut aikaisemmin ainakin otsikoilla "kokonaiskuormitus" ja "tasapainoilu arjessa". Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin koen kuuluvan seuraavia asioita: Liikunta, Lepo, Ilo, Innostus ja Inspiraatio sekä Itsetuntemus, Keskittyminen, Kehittyminen ja itsensä Kuuntelu ja riittävä määrä Ulkoilua. Näiden sanojen etukirjaimista myös muodostuu sana "LIIKU", joka onkin toistamiseen haasteen nimenä. Se, mistä asioista kukin meistä inspiroituu ja innostuu tai mistä asioista saa iloa ja hyvänolon tunteita, vaihtelee laajastikin. Näitä olisi kuitenkin hyvä miettiä ja ajoittain ihan kirjata itselleen ylös. Kun esimerkiksi tiedostaa, että ulkoilu ja liikunta tuo itselle paremman mielen, kannattaa se asia kirjoittaa konkreettisesti itselleen ylös; maanantaina pyöräile töihin, torstaina käy lähimetsässä kävelyllä, lauantaina ulkoile lasten kanssa ja tee samalla oma treeni jne. Kun asiat konkretisoi ja kirjoittaa ylös, ne on helpompi myös toteuttaa. Sama unen kanssa. Moni meistä valittaa väsymystä, mutta kukkuu kuitenkin iltaisin myöhään vaikkapa television ääressä. Jos haluat nukkua enemmän, mene ajoissa nukkumaan. Päätä, että esimerkiksi 2130 sammutat valot ja siirryt sänkyyn hakemaan unta. Hyvinvointi tarvitsee konkreettisia tekoja, ja siinä yksinkertaiset ohjeet ja tavoitteet ovat kaikkein selkeimpiä toteuttaa. Itse olen esimerkiksi ottanut tavaksi sunnuntaisin käydä läpi tulevaa viikkoa ja kirjoittaa ylös, mitä tapahtuu minäkin päivänä ja myös omat liikkumiset. Nyt käynnissä olevaan #liikuhaasteeseen pääset vielä hyvin mukaan, kurkkaa ohjeita edellisestä blogitekstistä ja erityisesti Instagramista @hyvinvointihaaveita.

Terveysliikuntaintoilijana tutustuin innolla juuri lokakuussa uusittuihin 18-64 -vuotiaiden terveysliikuntasuosituksiin. Ilahduin valtavasti siitä, kuinka uusissa työikäisten terveysliikuntasuosituksissa oli nostettu esiin myös riittävän levon merkitys. Näin kahden pienen lapsen äitinä ja yöheräilyjen sankarina voin todellakin todeta, kuinka ihminen on erilainen kun saa nukuttua riittävästi versus että ei saa. Uni vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin merkittävästi. Toinen asia, mikä suosituksissa ilahdutti, on että tutkimustenkin mukaan kaiken liikkumisen on todettu olevan hyödyksi terveydelle. Aikaisemmin liikkumista suositeltiin vähintään 10minuutin jaksoista, mutta tämä vaatimus oli nyt suosituksista poistunut. Itsehän olen nyt muutaman vuoden ajan tehnyt kotona nimenomaan nopeita vain muutamankin minuutin mittaisia lihaskunto - ja liikkuvuusharjoituksia ja voinut niiden myötä paremmin. Lisäksi pelailen mielelläni ulkosalla lasten kanssa erilaisia liikuntaleikkejä, venyttelen tai kierrämme pyörillä jonkin lenkin ennen puistoilua tai pihassa leikkimistä. Näitä niin kutsumiani "minitreenejä" olen jakanut myös teille muille iloksi ja inspiraatioksi terveysliikuntaan. Tällaiset lyhyet liikkumishetket tauottavat paikallaanoloa ja ovat kevyttä liikuskelua. Nämä kaksi asiaa on nostettu uusissa terveysliikuntasuosituksissa pyramidin huipulle. Käynnissä olevan #liikuhaasteen aikana julkaisen 2 lihaskuntoa- ja liikehallintaa parantavaa harjoitusta viikoittain ja aion ne itsekin toteuttaa. Tämä 2 harjoitusta viikossa on terveysliikuntasuosituksen mukainen määrä viikoittaisessa lihaskuntoa- ja liikehallintaa kehittävässä liikkumisessa.

Toisena tavoitteena #liikuhaasteessa on liikkua marraskuun aikana yhteensä 100km aerobista liikuntaa eli kävelyä, hölkkää, pyöräilyä, hiihtoa, uintia tai muuta vastaavaa liikkumista. Tämä tavoite on vastaus terveysliikuntasuositusten ohjeeseen, jonka mukaan hengästyen tulisi liikkua reippaasti 2h30min tai rasittavasti 1h15min viikossa. Kilometritavoite on konkreettinen ja sen eteen täytyy tehdä ajatustyötä, missä ja miten kilometrejä saa kerrytettyä. Konkreettinen tavoite helpottaa myös tavoitteen saavuttamista. Vaikka varsinainen haaste on käynnissä nyt marraskuun ajan, noudatan itse suunnilleen samaa viikkorytmiä joka viikko ja toivon että sinäkin saat tästä kipinän vastaavaan, etenkin mikäli liikkumisen kanssa on ollut haasteita tai se ei ole kuulunut säännöllisesti arkeesi. Rohkeasti mukaan siis!

Seuraan itse paljon aktiivisesti liikkuvia ja kovaakin treenaavia ihmisiä somen välityksellä. Haen heiltä inspiraatiota omiin juttuihini, mutta en ota paineita siitä että minunkin "pitäisi" liikkua niin. Tiedän, että tähän elämäntilanteeseeni ei sovellu viikoittainen salitreeni tai säännöllinen ryhmäliikunta - useammasta kerrasta puhumattakaan. Mietin aina sitä, miten erilaisissa (verkko)valmennuksissa osallistujat treenaavat yhtäkkiä säntillisesti 3-4 salitreeniä viikossa ja siihen päälle aerobiset ja ruokavaliot sun muut. En väitä, etteivätkö nekin valmennukset olisi hyviä ja toimivia joillekkin ihmisille, mutta itse toivon että liikunnallisesta elämäntavasta ja ajatusmaailmasta saataisiin isommalle väelle oikeasti säännöllinen tapa - ei pelkästään muutamien viikkojen mittainen valmennus- tai haastejakso. Harva meistä kun jaksaa kauaa taistella äärirajoilla arjen ja oman liikunnan suhteutuksessa. Ja toisaalta, kansallinen haaste on saada nimenomaan ne vähiten liikkuvat ihmiset suosimaan liikkumista terveyttään edistäen. Paljon liikkuvat ihmiset liikkuvat usein ilman mitään suosituksiakaan. Mutta liian moni ajattelee, että jos en ehdi salille tai aikaa on vain vähän, niin en ehdi liikkua ollenkaan. Oikeasti liikunnan tuominen osaksi arkea vaatii vain hieman ajatusmaailman muutoksia. Valmistuin itse kymmenen vuotta sitten liikunta-alalle ammattiin (liikuntaneuvojaksi, kunto- ja terveysliikunnan erikoistumisopinnot) ja siitä asti olen hyödyntänyt terveysliikuntasuosituksia ohjenuorana asiakkaiden ohjaamisessa. Kuitenkin vasta silloin, kun huomasin etten enää itse ehdi liikkua lähes ollenkaan, aloin kiinnostua terveysliikuntasuosituksista myös henkilökohtaisella tasolla. Ja sitten aloin tehdä konkreettisia muutoksia arkeen.

UKK-instituutin sivuilta voit lukea lisää uusituista terveysliikuntasuosituksista ja sieltä löytyy myös testi, jonka avulla voi mitata liikutko riittävästi. Hyvä keino aktiivisuuden seurantaan on myös erilaiset aktiivisuusrannekkeet ja askelmittarit sekä tietysti ihan rehellinen liikuntamäärien kirjaaminen ylös kalenteriin. Liikutko sä terveysliikuntasuositusten mukaan? Onko liikkumisesi muuttunut vuosien saatossa? Miten? Onko sulla haasteita liikkumisessa? Millaisia? Kaipaatko tsemppiapua tai vertaistukea? Uusia liikuntaideoita tai vinkkejä lihaskuntotreeniin kotioloissa? Kirjaa näitä asioita itsellesi ylös ja pistä seurantaan hyvinvointihaaveita facebookissa ja erityisesti @hyvinvointihaaveita instagramtili sekä osallistu mukaan haasteeseen.

Marraskuu 2019 LIIKU-haaste ja blogin 1v synttärit

Marraskuussa vietetään viime vuotiseen tapaan @hyvinvointihaaveita LIIKU-haastetta. Haaste on suunnattu kunto- ja terveysperustein liikkuville, ja sen pohjana ovat suomalaiset terveysliikuntasuositukset. Niiden mukaan työikäisten olisi hyvä liikkua viikoittain hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa kohottaen joko 2h30min reippaasti tai 1h15min rasittavasti. Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa olisi hyvä harjoittaa 2 kertaa viikossa. Liikunnan voi kerryttää lyhyistäkin, 10min pätkistä. Lisätietoa haasteesta on tulossa myöhemmin, joten pysykääs hei kuulolla! 😊

Muistattekos muuten, että tämä blogi täyttää nyt lokakuussa 1 vuotta ja blogin ensimmäisiä juttuja viime vuonna oli nimenomaan tämä LIIKU-haaste. Hyvinvointihaaveita -sivusto on Facebookista löytynyt nyt yhden ja puolen vuoden ajan ja Instagramista 5 kuukauden ajan. Kiitos kaikille seuranneille ❤ Tässä on eletty jo aikamoinen alkutaival, ja tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaisuutta. Hienoa, että sä oot siellä mun mukana. 🙏

Tasapainoilu arjessa

Hei mukavaa viikonloppua! Tulin tänään kirjoittelemaan arjen tasapainoilusta, työn ja levon suhteuttamisesta. Arjen kokonaiskuormasta.

Nyt kun olen aloittanut osa-aikaisena fysioterapeuttina työt 2 vuoden kotiäitiyden (ja opiskelun!) jälkeen, on arkemme hakenut uutta rytmiä ja aikatauluja. Muutoksia kohdatessa arjen tasapaino aina hetken aikaa järkkyy, mutta kun asian tiedostaa niin sen jaksaa paremmin. Keväällä kun aloin työelämään siirtymistä miettimään, tiesin lähtökohtaisesti että kevyempi startti olisi itselleni ja perheelle kaikkein sopivin ratkaisu. Arki kun oli edeltävästi ollut 2 vuotta melko samalla kaavalla toistuvaa ja suhteellisen kevyttä kokonaiskuormaltaan, vaikka ei kotiäitiyskään mitään helppoa ole. Siksipä on ollut mukavaa aloittaa työt siten, että minulla on vain 2 täyttä ja 2 lyhyttä työpäivää viikossa. Teen töitä kahdessa eri työpaikassa. Lapset ovat hoidossa keskimäärin 3 päivää viikossa. Lisäksi esikoinen käy kerhossa yleensä kerran viikossa. Viikonloppuisin minulla ja tytöillä on aina 3 päivän vapaat. Tällä systeemillä saan itse nauttia työnteosta, joka ei kuitenkaan stressaa tai rasita liikaa ja lisäksi energiaa riittää kotitöihin, harrastuksiin ja myös omasta itsestäni huolehtimiseen. Aiemmin minusta tuntui, että ravasin vain päiväkodin ja työpaikan väliä minuuttiaikataululla ja vietin suurimman osan vuoden viikonlopuista yksin perhearkea pyörittäen miehen vuorotyön vuoksi. En palautunut koskaan itse, saati ehtinyt huolehtimaan hyvinvoinnistani muutoinkaan. Tämä yhdistettynä kuopuksen raskaaseen odotusaikaan oli itselleni erittäin raskasta arkea. Tunsin syvällä sisimmässäni, että tämä ei ollut se tapa jolla haluan arkeani elää, vaikka tein silloinkin työtä joka oli mielestäni kivaa.

Ensi syksynä meilläkin on jo eskarilainen, joten ajattelen että tämä on viimeinen lukuvuosi, kun arjessa ei ole pakko lähteä joka päivä kukonlaulun aikaan kiireellä johonkin suorittamaan. On siis mahtavaa, että asiat ovat nyt järjestyneet näin, että työ ja vapaa-aika ovat sopivan oloisessa balanssissa. Tällä hetkellä saan välillä nauttia myös omasta rauhallisesta aamupäivästä ennen töihin lähtöä, sillä vien lapset hoitoon heti aamupalan jälkeen, jotta he pääsevät päiväkodin touhuihin hyvin mukaan näinä lyhyempinäkin hoitopäivinä. On muuten luksusta, vaikka alkuun epäilin etten edes osaa olla vain itselleni. Toistaiseksi olen hyvin käyttänyt tämän ajan itseeni tai omiin touhuihini enkä esimerkiksi siivoamiseen. Ainoa miinus tässä osa-aikatyön systeemissä on tietysti hieman laihempi palkkapussi. Mutta toisaalta, olen oppinut jo kotiäitiaikojenkin vuoksi melko säästeliääksi tyypiksi, joten eipä tuo ole haitannut. Enemmänkin koen kiitollisuutta siitä, että just nyt arki tuntuu olevan monelta osin hyvässä tasapainossa. Myös lapset tuntuvat omaksuneen uudet kuviot melkolailla hyvin. Päiväkotiin tutustuminen ja hoitopäivät ovat sujuneet paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja vapaapäivinä tytötkin saavat kaipaamaansa leppoisampaa arkimenoa.

Välillä saan ulkopuolisilta selvästi ihmettelyä tästä meidän arkisysteemistä. Ja toisinaan ihailua. Puolensa ja puolensa, mutta itse tykkään. Ja suosittelen kokeilemaan. Eihän töitä ole pakko tehdä satalasissa tappiin asti. Pikkulapsiperheen arki on usein kuluttavaa jo muutoinkin, saatika jos työkuormaa on suuresti. Koska suurin osa elämästämme ja viikoistamme on sitä tavallista arkea, niin mielestäni kannattaa omasta arjestaan tehdä sellaista että siinä viihtyy. Työn ja levon, liikunnan ja ravitsemuksen tasapainoilua, sitähän se on. Mulle tällä hetkellä maanantait on ihan yhtä mukavia päiviä kuin perjantaitkin, eikä sunnuntaina iske paniikki ja ahdistus tulevasta viikosta kun tietää, että siinä arjessaan viihtyy. Välillä toki on raskaampia ja kiireisempiä viikkoja ja stressiäkin, mutta ehkä ymmärrätte pointin. Joskus on tosiaan ollut toisinkin, joten tiedän kyllä mistä puhun. Helppo tie tämä ei ole mullakaan ollut, vaan on vaatinut omaa prosessointia ja omien tavoitteiden ja toiveiden selkiyttämistä itselle sekä sanomista ääneen. Kunnianhimoisena ja ahkerana ihmisenä tämä on vaatinut myöskin itsensä toppuuttelua, sillä hyvin helpostihan sitä ihminen palaa takaisin vanhoihin kuvioihinsa jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Tiedän, että en myöskään varmasti aina tule tekemään näin lyhyttä työviikkoa ja arjen muutokset vaativat aina uutta tasapainon hakemista, mutta just nyt haluan nauttia siitä, että arki rullaa ja on hyvässä tasapainossa. On siistiä, että tällä hetkellä elän myös itse jotakuinkin niin kuin opastan muita tekemään. 😘

Minkälaisia mietteitä aihe sussa herättää? Koetko sä, että sun arki on tasapainoista? Jos ei, niin miksi tai mikä asia vie kenties liikaa voimia? Kuinka jaksat? Mikä stressaa? Voiko sille asialle tehdä jotain? Oisko sun mahdollista tehdä vähemmän töitä? Ja sitten se paras juttu; ala pikkuhiljaa tehdä niitä muutoksia, jotta saat arjestasi toimivamman. Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta. Elastista lainatakseni, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. Aloita jostain, se on jo tie mahdolliseen muutokseen. Tsemppiä!

Puistotreenit by @Hyvinvointihaaveita ja ajatuksia tulevaisuudesta

Heissulivei,

kesäkausi täytyy vihdoin myöntää olevan takanapäin kun mennään jo hyvää vauhtia lokakuun puolta. Alunperin ajattelin, että töiden aloittamiseni vuoksi lopettaisin asuinalueemme leikkipuistossa pidettävien puistotreenien ohjaamisen jo elokuussa. Omaa intoa ja osallistujiakin on kuitenkin riittänyt siten, että nyt syyskaudella ollaan vain siirrytty treenaamaan aamupäivien sijasta ilta-aikaan. Ja tottahan sekin, että ulkoillaanhan me itse joka tapauksessa välillä myös työ- ja päiväkotipäivien jälkeen, joten miksei sitä samalla edelleen jumppailisi lasten leikkien lomassa.

Olen kyllä todella onnellinen siitä, että keväällä 2018 aloin jälleen kunnolla säännöllisesti liikkumaan toisen raskauden jälkeen. Koska tiesin itseni tuntien jo valmiiksi, että treenimotivaation ylläpitämiseksi tarvitsen myös vertaistukea, treeniseuraa ja tavoitteita, päätin muun muassa aloittaa puistotreenien ohjailemisen omien aikataulujeni mukaan, mutta kuitenkin viikoittain. 2018 toukokuusta treenailimme aina joulukuulle saakka ja tänä vuonna 2019 puistotreenit käynnisteltiin kesäkuussa. Niin monta hyvää treeniä, hyvää keskustelua, intoa, hikea ja hyvää fiilistä. Samalla kunto on noussut.

Viime vuonna aloin kuvaamaan treenejä facebookiin lokakuussa ja marraskuussa pidin ensimmäisen treenejä sisältävän LIIKU-haasteen myöskin facebookissa. Tänä vuonna modattu haaste KOTItreenihaaste oli maalis-huhtikuussa täälä blogin puolella ja nyt syksyllä aion aktivoida uuden LIIKU-haasteen Instagramin puolella @hyvinvointihaaveita -tililläni. Haasteesta tulossa lisää tietoa myöhemmin.

Puistotreenit ovat omassa arjessani ylläpitäneet lihaskuntoharjoittelua ja niiden avulla olen helposti saanut täytettyä oman viikoittaisen liikuntapiirakkani UKK-terveysliikuntasuositusten mukaan. Harjoittelu on tuonut lisää jaksamista ja energiaa arkeen ja kun lapset ovat olleet mukana alusta alkaen, eivät hekään enää ihmettele kun äiti treenailee vaan kannustavat hauskasti mukana.

Pitämissäni puistotreeneissä ajatuksena on ollut nimenomaan jakaa vertaisuutta ja saada väki liikkeelle. Jokainen tehty liike on enemmän kuin ei tekisi mitään! On ollut mahtavaa kun puistossa seisoskelun sijasta ollaan liikuttu reippaasti ja monipuolisesti lihaskuntoa kohottaen. Ja toki mahtavaa on sekin, että kun treenit on tullut sovittua, niin samalla lapsille on saanut seuraa puistoon. Muutoin kun käy herkästi niinkin, että kaikki ulkoilevat omiin aikoihinsa ja/tai omissa pihoissaan, eivätkä lapset välttämättä saa kaipaamiaan kaverileikkejä. Toivottavasti olen saanut esimerkilläni joko ihan livenä tai vähintään tämän mainion somen välityksellä jaettua intoa ja inspiraatiota terveysliikuntaan. Lisäksi toivon, että kannustukseni saa ajattelemaan, että liikunta voi olla ensinnäkin hauskaa ja suht helppoa, mutta sen ei myöskään tarvitse viedä kauaa aikaa eikä siihen tarvita kalliita välineitä tai salijäsenyyksiä. Tästä päästäänkin siihen, että ainakin toistaiseksi treenini ovat olleet täysin ilmaisia. Tätä on nimittäin sekä kyselty että ihmetelty useaan otteeseen. Mulle ja lapsille nämä meidän puistotreenit on kuitenkin ollut ihan vain harrastus ja koska tarkoitukseni on samalla sekä vahtia omia lapsia että myöskin tehdä treeniä itse, en ole halunnut pyytää treeneistä maksua. Mahdollisuuksien mukaan olen kuitenkin myös antanut tekniikkavinkkejä ja korjausehdotuksia turvallisiin liikesuorituksiin sekä vaihtoehtoisia liikkeitä niitä tarvitseville. Liikunnan tulee mielestäni olla helposti lähestyttävää, jotta se ei jää tekemättä heti suurimman alkuinnnostuksen laannuttua. Ja täytyy silti sanoa, että puistoon on aina saanut tulla toki myös vain leikki- ja tsemppiseuraksi sekä kuulumisia vaihtamaan, mitään liikkumispakkoa ei tapaamisissa ole koskaan ollut. Haluan uskoa, että jakamalla hyvää se lisääntyy ja siksikin olen antanut omaa panostani alueen asukkaiden hyvinvointiin ja yhteisöllisyyden tukemiseen. Treenaajia on toki käynyt vähän kauempaakin, ja kaikki yhtä tervetulleita! 😊

@Hyvivointihaaveita puistotreenit ovat olleet kestoltaan 45-60 min. Yksi treenikerta sisältää aina sekä alkulämmittelyliikkeet, lihaskuntotreenin että venyttelyt. Harjoitus on suunniteltu siten, että se on helppo toteuttaa vaikka samalla vahtii lapsia. Esimerkiksi lattia/maatasossa tehtäviä liikkeitä on ollut tosi vähän, eikä käytössä ole ollut musiikkia, joka pakottaisi kaikkia toimimaan samassa rytmissä tai estäisi samalla juttelemasta lapsille tai toisille treenaajille. Liikkeitä on aina saanut tehdä omaan tahtiin ja jaksamisen mukaan kiertoharjoitteluna 2-3 kierrosta. Selailemalla @hyvinvointihaaveita facebook- ja instagram -tilejä sekä tätä blogia, löydät tällä hetkellä jo lähemmäs sata erilaista treeniä, jotka on helppo toteuttaa. Mikäli kaipaat siis treenivinkkejä ja inspiraatiota, niin kannattaa kurkkailla. Kuulen mielelläni myös kommentteja ja palautetta niin puistotreeneistä kuin muistakin jakamistani treeneistä ja jutuista. Toivottavasti olette tykänneet! 😊 Ja hei, jos siellä ruudun toisella puolella on joku jostain aivan toiselta paikkakunnalta, niin en pistä yhtään pahakseni vaikka ottaisit tästä koppia ja alkaisit itse vaikka näillä mun ohjeilla vertaisohjata treenejä oman asuinalueesi asukkaille. Yhteisöllisyydestä saa voimaa, kantsii kokeilla!

Tässä alla on nyt kuvina tämän viikon puistotreeni, jossa käytimme vastuksina kuminauhoja. Liikkeet tässä:
1. kyykky ja hauiskääntö
2. vipunostot eteen ja sivuille
3. jalan loitonnus takaviistoon
4. kulmasoutu yhdellä kädellä
5. kyykkypidosta (esim.puuta vasten) polven avaukset
6. yhden käden ojentajapunnerrus
7. vatsapyöräily takanojassa (penkillä istuen)
8. lankkupito (penkkiä vasten) ja polvien vedot

Ajoittain tulee myös kyselyä, että koska ohjaan jälleen jumppia tai muita treenejä aikuisille ja mahdollisesti ilman lapsia? Ennen fysioterapeuttiuraanihan olen nimittäin ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja useiden vuosien ajan päätyökseni ja moni vanha asiakaskin edelleen pysähtelee tavatessa juttusille ja kuulumisia vaihtamaan. Se kyllä lämmittää mieltäni, kiitos. Tänä vuonna erilaisia yhteistyöpyyntöjä- ja keskustelujakin on käyty muutamia, kyselty josko pistäisin pystyyn jopa oman yrityksen. Täytyy sanoa, että en ole näitä juttuja missään nimessä unohtanut ja aika ajoin niitä mielessäni pyörittelen paljonkin. Ehkä se on myös jonkinlainen tulevaisuuden haave, saada tehdä asiantuntijatöitä mahdollisesti ihan omissakin nimissä. Varmasti osaltaan nämäkin ajatukset ovat olleet taustalla perustaessani @hyvinvointihaaveita -tilit ja tämän blogin. Haluan edelleen kehittyä fysioterapeuttina ja oman alan moniosaajana. Yksi iso ponnistus tässä olivat omat ammatillisen opettajan opintoni ja nyt olen jo jonkin aikaa huomannut tuumailevani että jatkaisikos sitä opiskelua vielä ylempään amk-tutkintoon asti. 😊😅 Mutta niihin iltaohjauksiin vastaan, että tässä elämäntilanteessa tosiaan vain on haastavaa sopia mitään säännöllistä ohjausta ilta-aikaan kun lapset eivät ole hoidossa ja ovat vielä pieniä. Meillä mummut ja vaarit asuvat kauempana, joten arki pyörii omin voimin. Syksyn myötä olen myös tosiaan aloittanut fysioterapeutin työt osa-aikaisesti. Ja vielä oikein mieleisessä työpaikassa! Mutta sen voin jo luvata, että mikäli kaipaat mua johonkin tapahtumaan/tilaisuuteen joko ohjaamaan liikuntaa tai luennoimaan liikuntaan, terveyteen tai hyvinvointiin liittyvistä asioista, niin hyppelen innosta puhkuen mukaan! Ota rohkeasti yhteyttä siis, mikäli sulla on jotain mielessä. 😊

-Rosa @hyvinvointihaaveita

Nuuksio Classic trailmarathon

Moikka! Niinku varmaan monta kertaa oon jo kertonutkin, olin syyskuun 7.päivä Espoon Nuuksiossa polkujuoksumaratonilla. Blogin puolelle en ookaan vielä kirjoitellut fiiliksiä tapahtumasta, mutta tässä niitä nyt tulee.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että tapahtuma on todella hyvin järjestetty. Kisareitti oli merkattu selkeästi maastoon, joten eksymisen vaaraa ei ollut vaikka koko reitti kulkikin ihan pieniä polkuja pitkin. Toimitsijat niin tapahtumapaikalla kuin reitin varrellakin olivat kaikki tosi kannustavia ja kanssajuoksijat kuin yhtä porukkaa.

Me valmistauduttiin ystäväni kanssa h-hetkeen yöpymällä edellinen yö tapahtumapaikalla hotelli Nuuksiossa. Tää oli hyvä ratkaisu, niin sai rauhassa valmistella juoksurepun ja syödä sekä illallisen että aamiaisen nautiskellen. Kisapäivän päätteeksi käytiin vielä saunomassa ja uimassa hotellin allasosastolla, ennen kuin ajeltiin kotiin. Tai siis ystävä ajoi, itse en olis edes pystynyt sillä jalat oli niin kipeät.

Tästä päästäänkin siihen, että maraton oli tällä kertaa itselleni tosi rankka. En kyllä muuta odottanutkaan, sillä tiesin että kunto on huonompi kuin 6 vuotta sitten juostulla Kolin Vaarojen Maratonilla missä oltiin isommalla ystäväporukalla. Mulla oli jäänyt epähuomioon että tietysti varpaankynnet ois pitänyt leikata lyhyeksi ennen kisaa, joten jouduinkin jo aika alkumatkasta alkaen kärvistelemään vasemman jalan isovarpaan irronneen kynnen kanssa. Tuli potkaistua jalka johonkin juurakkoon tai kiveen just sopivasti. Jossain suunnilleen 26km kohdilla alkoi mulla myös askel selvästi jo painamaan. 28km kohdalla sanoin kaverilleni, että hän saa kyllä mennä menojaan mutta lopulta "irtiotto" tuli 33km kohdalta, jossa oli kolmas ja viimeinen huoltopiste. Tästä eteenpäin taitoin matkaa itsekseni. Toki ohi vilisi välillä muitakin juoksijoita ja myös ultramatkan taittajia, mutta enimmäkseen kuljin omissa ajatuksissani. Se oli kyllä samaan aikaan sekä tuskaista että ihanaa. Musta ei varmaan ikinä olis juoksemaan asfalttimaratonia,mutta metsässä kilometrit etenee jotenkin helpommin ja mutkan takana on aina uusia tuoksuja ja värejä sekä muuta ihmeteltävää. Nuuksion reitti kulki myös useamman lammen tai vesistön ympäröimänä.

Mä saavuin lopulta maaliin suunnilleen ajassa 7h52min. Mun tavoitehan oli saavuttaa maali aikarajan puitteissa, ja se oli hitaan ryhmän osalta 8h20min eli puolisen tuntia jäi pelivaraa. Hyvin meni siis siinä mielessä! Muistan kyllä jossain viimeisten kilometrien kohdilla miettineeni, että vauhti ei saa enää hidastua jotta ehdin maaliin mutta lopulta se maali vaan yhtäkkiä jo olikin siinä. 😊 Tällä reissulla juoksu ja kävely vaihtelivat mulla melko tasaiseen. Tai no oli juoksua varmaan hivenen enemmän, mutta Koliin verraten vähemmän. Kolin reissulla suhde oli juoksu 2/3 ja kävely 1/3. Täytyy myös sanoa, että vaikka Kolilla korkeuserot on suurempia, niin sielä polut on teknisesti helpompia ja tasaista hiekkapolkuakin on useita kilometrejä. Ja Kolilla tykkäsin enemmän myös siitä, että sielä oli erikseen retkisarja jossa suoritusaikaa oli enemmän. Nuuksiossa ei olisi mielestäni peruskuntoilija mitenkään voinut ehtiä maaliin pelkällä kävelyllä ja se varmasti nostaa tällaisten harrastelijoiden osallistumiskynnystä tapahtumaan ylipäätään. Kaikkiaan kuitenkin oon iloinen, että otin tämän haasteen, selvisin siitä ja olen siitä tosi ylpeä! 😊💪

Maratonin jälkeinen päivä oli jalkojen kokonaisvaltaisen säryn vuoksi tosi raskas mutta seuraava viikko jo kuitenkin sellainen, että kaipasin taas takaisin lenkkipolulle. Sanoin kuitenkin kaikille, että ihan maratonille en ehkä oo just heti taas lähdössä. 😅 On se vaan raskasta puuhaa. Ja toki palkitsevaa. Tässä nyt olen muutaman viikon seuraillut varpaan kynsien tilannetta, ja vaikka ne ovat mustuneet niin ilmeisesti saan pitää kynteni. 🙏 Mun omat juoksulenkit, kotitreenit ja puistotreenit on jatkuneet entiseen tai jopa vielä innostuneempaan malliin ja nyt voisin pikkuhiljaa alkaa miettimään jo seuraavaa juoksuhaastetta. Minä pystyn, osaan ja haluan. Niin se menee, kohti uusia haasteita! 😊👌

Innostun ja Onnistun

Mä oon viime päivinä paljon miettinyt, mistä asioista innostun just tällä hetkellä. Mikä inspiroi ja innostaa, mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Viime keväänä eräs mun opeopiskelijakollega esitti opeksi kasvun näytteessään mielenkiintoisen ympyrän. Siinä sanat innostun ja onnistun kulkivat vuoron perään niin kauan kunnes haluttu tavoite saavutetaan. Näissä kahdessa sanassa siis kirjaimet I ja O kiertävät tuota ympyrää. Minusta tämä on mielenkiintoinen ajatus ja nyt päätinkin listata teille 3 asiaa joista itse innostun ja haluan onnistua tällä hetkellä. 

1. Koti- ja puistotreenit: 

Nyt noin puolentoista vuoden ajan olen tehnyt säännöllisesti kotitreenejä, lenkkeillyt ja treenannut puistossa. Olen treenaamisesta innostunut ja on mahtavaa, että olen onnistunut tekemään treenaamisesta säännöllistä. Tässä olen hyödyntänyt ohjaamiani puistotreenejä, jolloin treeni tulee tehtyä kun siitä on sovittu ja lisäksi treenien kuvaaminen facebookiin ja instagramiin on toiminut hyvänä motivaatiokeinona itselleni niissä hetkissä kun ei aina huvittaisi. Viime lauantaina juostu polkujuoksumaraton toimi myös hyvänä muistuttajana siitä, että treenille täytyy löytyä aikaa jotta maratonin jaksaa vetää maaliin. 

2. Syksy ja uusi arki:

Töiden aloitus, lasten päiväkodin aloittaminen ja sitä myöden uusi arki tuli meille sopivaan aikaan. Keväällä aloin työelämää enemmän jo miettimään ja suuntasin katseet syksyyn. Kesän toivoin vielä saavani viettää lähes aikataulutonta elämää lasteni kanssa, ja tämä onnistuikin hyvin ja olen siitä sekä muutoinkin kuluneista kahdesta vuodesta kotona niin kiitollinen. Kevään tuumailuiden jälkeen yksi asia johti toiseen ja nyt olen tosiaan aloittanut työt toivomassani työpaikassa fysioterapeuttina. Olen ihmisenä uusia haasteita kaipaava ja pidän itseni sekä osaamiseni kehittämisestä. Niimpä on hienoa, että sain opinnot purkkiin ja nyt jälleen kohti uusia haasteita. Syksy tuo tullessaan myös physiopilates opinnot, joista olen erityisen innostunut sillä olen noista opinnoista haaveillut jo vuosikausia. 

3. Pimenevät illat:

Vaikka hetki sitten vielä tuntui, etten ollut valmis hylkäämään kesää niin nyt syksyn pimenevät illat, kynttilät ja kotoilu on ollut jotenkin todella ihanaa. Kotiruokien valmistaminenkin on kesän piknik-ja lounasretkien sekä grillailuiden jälkeen ollut jotenkin tosi mukavaa. Ollaan isomman tytön kanssa pelattu paljon lautapelejä ja itse olen kuunnellut äänikirjoja. Vaikka uuden arjen aloitus jännitti, niin olen saanut todeta, että syksy on alkanut hyvin ja arki on tasapainoista vaikka aikatauluttamista onkin enemmän kuin aikaisemmin. Pimenevien iltojen aikana olen tuumaillut, että voisin jälleen tänä syksynä käynnistää marraskuun liikunta-ja hyvinvointihaasteen. Marraskuu on mielestäni vuoden ehkä inhottavin kuukausi, mutta viime vuonna se meni oikein mukavasti kun tsempattiin toisiamme pitämäni haasteen tiimoilta niin liikunnan, ruuanlaiton kuin hyvinvoivan mielen juttujenkin avulla. Olisi mukavaa onnistua pitämään tämä alkusyksyn hyvä fiilis yllä koko syksyn ajan ja siksipä siis tästä haasteesta tulee tietoa lisää myöhemmin! 

Mitkä on sua innostavat jutut tällä hetkellä? Ootko samaa mieltä, että kun jostakin innostuu, niin siinä usein myös onnistuu? Tai vaikka välillä epäonnistuisikin tai ei niin innostaisi, niin se uusi innostumisen vaihe taas tulee sitten uudestaan?  

Hei hyvää alkavaa viikonloppua Sulle! 😊

Kreikka Zakynthos

Aurinkoinen Kreikka näytti taas parastaan. Olimme ystäväperheen kanssa viikon lomamatkalla 20.-27.8.2019 Kreikan Zakynthoksen saarella merenrantahotellissa. Hotelli oli nimeltään Tsilivi Beach Hotel ja kuului Apollomatkojen Apollo Mondo Family Resort -hotelleihin. Viikko All Inclusivessa lapsiystävällisessä hotellissa on itselleni ihan parasta lomailua tässä elämäntilanteessa. Kreikassa lapset huomioidaan aina hyvin, paikallisissa ravintoloissakin löytyy usein leikkipaikka ja kaikki aina hymyilevät ja leikittävät lapsia mielellään. Hotellissammekin oli pieni lapsia viihdyttävä leikkipaikka ja lasten minidisko. Tarjolla olisi ollut myös lastenkerhoa ja uimakouluja. On mukava matkustaa, kun tietää että kohde on lapsille sopiva ja kun lapset viihtyy, niin silloinhan sitä nauttii lomasta itsekin. 😘

Hotellissa majoituimme ystäväperheen kanssa vierekkäisiin kahden hengen huoneisiin, joissa lapsille oli lisävuode (sohvasta) ja matkasänky. Meillä oli maaterassit suoraan altaan vieressä ja osittaisella merinäkymällä. Huoneet olivat siistit ja hotelli tosiaan täytti lupauksensa siitä, että se vaikutti remontoidulta. Hotellin rakennusvuosi taisi olla alkujaan 1980. Meillä oli tosiaan tuo all incl, joka itselläni vastasi ihan hyvin odotuksia, mutta taisi matkaseurueessamme jonkin verran jakaa mielipiteitä. Tarjontaa oli paljon, itse söin paljon hedelmiä ja salaattia sekä fetajuustoa ja jälkkäribuffan antimia. Snäcksibaarista suosikiksi nousi juustopizza ja pita gyros pork. Oli helppoa kun jäätelöä ja juotavaa oli tarjolla koko ajan. Ehkä parhain juttu hotellissa oli kuitenkin runsas aktiviteettitarjonta ja hyvä allasalue.

Osallistuin itse kolmena aamuna aamujoogaan, joka pidettiin meren rannalla kattoterassilla. Loppurentoutuksessa oli aivan ihana kuunnella aitoa aaltojen kohinaa. En edes pidä itseäni erityisen joogaihmisenä, mutta lomalla se tuntui sopivalta aamun avaukselta ennen yhteistä aamupalaa. Lisäksi kävimme dancetunnilla ja osallistuttiin lähes päivittäin altaalla allasjumppiin. Tarjolla olisi ollut myös hevimpää liikuntatuntia, mm. HIIT- ja circuit- treeniä.

Hotelli sijaitsi tosiaan rannalla ja siitä oli muutama sata metriä kävelymatkaa Tsilivin keskustaan. Edelliseen lomamatkaamme (Kosilla Kosin kaupunki) verraten shoppailutarjonta oli pienempää, mutta turistikauppoja ja ravintoloita löytyi kyllä yllinkyllin ja tämä täyttikin hyvin tarpeemme tällä matkalla. Kävimme viikon aikana parina iltana kaupungilla syömässä ja pelaamassa dino golfissa minigolfia. Kreikkalainen elämänmeno on hauskaa seurattavaa.

Enimmäkseen viikko kului altaan reunalla tai altaassa. Muutaman kerran tuli pulahdettua myös meressä. Lisäksi teimme myös meriretken "Keri Kaiki", jossa näimme kilpikonnia, kristallin kirkasta vettä silmän kantamattomiin ja luolia. Meriretkellä oli 2 taukoa, jossa hyppäsimme veneestä uimaan ja snorklaamaan. Se oli kivaa vaihtelua muutoin helpolle oleilulle altaalla. Iltaisin lasten käytyä nukkumaan pelasimme aikuisten kesken Unoa terassilla. Saatettiin tyhjentää jokunen viinipullokin. 😊

Kaikkiaan loma oli hyvin onnistunut. Pienten lasten kanssa on aina jonkilaista säätöä, mutta on ihana ottaa täydellinen irtiotto kotirutiineista ja vain nauttia lasten ja perheen seurasta. Hotellilla oli paljon lapsiperheitä ja niin lapsille kuin meille aikuisillekin oli koko ajan seuraa tarjolla, saimme myös uusia tuttavia. Taisimme tuoda tullessamme auringon myös takaisin Suomeen, sillä täälähän on voinut jälleen nauttia iltapäiväkahveista terassilla. Tällä aurinkolatauksella jaksaa toivottavasti pitkälle syksyyn ja uuden arjen opettelun pariin. Uusi arki onkin alkanut rytinällä heti tällä viikolla. Palaillaan sen tiimoilta myöhemmin.

Loppuun vielä kuvasatoa matkalta! Rentoon lomailuun voin suositella valitsemaamme hotellia ja Zakynthoksen saarta. Nyt alkaakin sitten pohdinta seuraavan kohteen valinnasta joskus tulevaisuudessa. 😁☀️ Heippa 😚

Mukavaa loppuviikkoa just Sulle! 

Aamupäivä Linnaistensuolla

Hyvää sunnuntaita

Palailin juuri aamupäiväretkeltämme takaisin kotiin tyttöjen kanssa. Vierailimme ensimmäistä kertaa Linnaistensuolla Lahdessa. Luontopolku ja luonnonsuojelualue sijaitsee vain noin 10min ajomatkan päässä kotoamme ja paikka oli juuri sopiva kohde meille, kun halusimme lähteä eväsretkelle luonnonhelmaan ja pitkospuille. Otettiin myös pieni rasia mukaan, josko suolta löytyisi jotain kotiinviemisiä. Ja löytyihän niitä, nimittäin juolukkaa. Se taitaa olla mustikan sukulainen, ainakin hyvin samankaltainen sekä -makuinen marja on kyseessä.

Pitkospuita kulkeva luontopolku on noin 1,5km mittainen. Me emme kävelleet reittiä aivan päästä päähän, sillä vauhtimme oli aika hidas ja olin yksin tyttöjen kanssa. Aikaa suolla vietimme kuitenkin noin 3 tuntia(!) ja täytyy sanoa että sielu on taas täytetty luonnon rauhallisuudella, kauneudella ja pienillä luonnonäänillä. Aamupäivästä saimme olla melko rauhassakin, mutta iltapäivän lähestyessä ja pilvien siirryttyä syrjään alkoi paluumatkallamme ihmisiä saapumaan enemmän paikalle. Me ehdittiin ihmetellä myös kaikkia pieniä ötököitä ja tietenkin nauttia asiaan kuuluvat eväät pienellä taukopaikalla.

Linnaistensuo on ollut mun "must see" -listalla jo vuosia, joten on kivaa että saatiin vihdoin aikaiseksi. Lapakistossahan (toinen luonnonsuojelualue Lahdessa) ollaan retkeilty useita kertoja, vaikka se on itseasiassa paljon kauempana meidän kotoa. Nautin suunnattomasti luonnossa liikkumisesta, se on itselleni yksi parhaita rentoumiskeinoja ja pään nollauspaikkoja, sillä en oikein osaa esimerkiksi kotona istahtaa sohvalle löhöämään vaan huomaan jo 15 minuutin päästä tekeväni jotain ihan muuta. Näin onnistuneen retkipäivän jälkeen uskallan myös olla toiveikas, että voisimme lähteä Repovedelle tekemään päiväretken. Jos sulla on antaa siihen jotakin suosituksia tai vinkkejä, niin kuulen niitä mielelläni. Löytyisikö sieltä vaikka noin 5km mittaista reittiä minkä selviäisi lasten kanssa? Suunnitelmissa ei toistaiseksi ole yöpyä, mutta grillailu nuotiopaikalla ja jokin riippusilta olisi kiva kokea. ☺

Tänään suolla tallustellessa ilmassa oli mielestäni ensimmäistä kertaa kunnolla syksyn tuntua. Hämmästyin, sillä nythän eletään vasta elokuun alkua ja meillä on kesäloma vielä edessä! Tuulenvire, ilmassa kieppuvat lehdet, menneen kesän haikeus ja ajatukset edessäpäin muistuttelevat kuitenkin jo pian loppuvasta kotiäitiajastani. Tällaiset rennot retket haluan painaa muistiini yksinä parhaimmista jutuista, mitä lasten kanssa olen menneen kahden kotiäitivuoden aikana saanut kokea. Ja olen onnellinen, että aloitan työt vasta osa-aikaisesti, joten saan edelleen viikoittain nauttia myös näistä omista hyvänmielen jutuistamme omien rakkaideni kanssa. ❤

Ps. Olethan huomannut, että päivittelen blogin aihepiirien juttuja Facebookissa ja nykyisin eniten Instagramissa @hyvinvointihaaveita.

Missä mennään maraton -tavoitteen kanssa?

Tänään on enää hieman reilu kuukausi aikaa siihen, kun starttaan ystäväni kanssa polkujuoksumaratonille Nuuksiossa. Päätimme tavoitteen jo alkuvuodesta, joten mitenkään yllätyksenä tämä pian lähestyvä ajankohta ei tule. Mutta, harmittelen jo nyt kuinka vähän sellaisia pidempiä juoksulenkkejä olen ehtinyt tehdä alle ja tämä saattaa kostautua sitten syyskuussa. Viime viikolla Hyvinvointihaaveiden instagramin stooryssa jo juttelinkin, että nyt pitäisi vielä pidentää lenkkien pituutta ja sitten tietysti keventää ennen hoohetkeä. Toivoisin että ehdin tehdä tällaisia vähintään 10km lenkkejä vielä 4. Ennen maratonia meidän perhe viettää vielä yhteistä kesälomaakin (on sitä jo odotettukin!), joka helposti sotkee koko kuvion mutta pidetään peukkuja. :)

Siitä olen onnellinen, että keväällä sain pitämäni KOTI-treenihaasteen ajan tehtyä aktiivisesti kävely- ja pyörälenkkejä pienemmän tyttömme kanssa ja sittemmin olen kuitenkin viime vuoteen nähden runsaasti päässyt myös juoksentelemaan. Nyt läpi koko kesän olen yleensä 2 kertaa viikossa saanut treenattua lihaskuntoa, nämä pääosin oman kehon painolla. Ihmisen on hyvä tehdä sitä mistä on innostunut! Olen iloinen, että kotitreenailu innostaa minua, sillä se on helppoa, nopeaa ja täysin ilmaista. Toivottavasti olen touhuillani saanut myös teidät sielä ruudun toisella puolella innostumaan.

Kroppa alkaa pikkuhiljaa tuntua jälleen omalta ja lapsetkin antavat jo melko hyvin nukkua öisin. Kesä on ollut kivaa aikaa, kun valoa on riittänyt ja iltaisin olen ihmetellyt ajankulua terassilla välillä sortseissa ja toisinaan vilttiin kääriytyneenä (Suomen kesä hehheh). Energiaa on tuntunut olevan jokseenkin enemmän ja päivät ovat olleet touhua täynnä. Kun opiskelutkin tulivat keväällä päätökseensä, niin ei tietokonetta ole tullut aukaistua ja blogin kirjoitustahtikin on siten tipahtanut. Toisaalta helppouden vuoksi olen Instagramiin jaksanut päivittää paljonkin sisältöä. Minähän olen aina sekä valokuvannut että videoinut paljon, mutta nyt sitten alkanut jakamaan sisältöä teille seuraajillekin enemmän. Suurin osa kännykkäkuvien ja videoiden sisällöstä jää silti edelleen kotialbumieni arkistoon.

Siitä maratonista vielä. Tavoitteeni on saapua maaliin aikarajan puitteissa eli en lähde tapahtumaan kilpailemaan muita vastaan. Matkalla minulla on selässä juomareppu eväineen ja kännykällä ajattelin kuvailla maisemia talteen fiiliksen mukaan, eli verenmaku suussa ei mennä. Pyrin juoksemaan suurimman osan matkasta, mutta voin hyvin myös kävellä jos siltä tuntuu. On ihanaa haastaa itseään ja päästä päiväksi liikkumaan luonnonpuiston maisemiin. Uskon, että maratonviikonlopusta tulee sellainen hyvän fiiliksen lapsivapaa viikonloppu, joka on juuri minun näköiseni. Toivotaan, että kelit suosivat. :)

Onko siellä muita Nuuksioon lähtijöitä? Millä tavoitteilla?

Mikä on sun vahvuus?

Moikka!

Mennyt opiskeluvuosi oli mulle monella tapaa merkityksellinen ja vuoden aikana kirjoitettu oppimispäiväkirja oli mulle aina mieluinen etätehtävä. Oon oikeastaan nyt vielä kesälläkin prosessoinu mennyttä opiskeluvuotta ja suunnitellu tulevia. Oon aina ollut sellainen päiväkirjatyyppi, ja tykkään edelleenkin ihan paperikalenteriin kirjoitella ranskalaisilla viivoilla päivän touhut ja jotain ajatuksia ylös. Osaakohan kukaan enää samaistua tähän? Tätä postausta oon yli kuukauden pitänyt luonnoksissa ja miettinyt, mutta nyt painetaan enteriä. Siispä asiaan.

Pohdiskeleva luonteeni näkyy monessa mun tekemisessäni ja mulle ei useinkaan ole helppoa tehdä päätöksiä, koska mietin niitä aina niin monelta eri kannalta, että sen jälkeen on usein vaikea valita mihin ryhtyä tai mikä olisi paras vaihtoehto tms. Väitän, että tunnen itseni ja omat toimintatapani aika hyvin niin hyvässä kuin pahassakin. Se, mikä mulle on kuitenkin aikaisemmin ollut tosi tosi vaikeaa, niin on itsensä kehuminen, kehujen vastaanotto tai ylipäätään sen julkituominen missä mä olen erityisen hyvä tai osaava. Tavallaan olen saattanut vaikuttaa jopa siltä, etten olisi mielestäni hyvä oikein missään, vaikkei asia suinkaan näin ole. Ajattelen kyllä edelleen, että osaaminen näkyy ulospäin eikä mulla ole tarvetta kehuskella itseäni, mutta on silti tilanteita, joissa asiat täytyy tuoda julki, kuten esimerkiksi työhaastattelut. Niimpä olen tietoisesti alkanut pohtimaan vahvuuksiani ja myös tuomaan niitä rohkeammin esiin.

Kävin tänä keväänä yhdessä työhaastattelussa ja vaikka jo hieman etukäteen uumoilin, että se paikka ei ollut täysin mua varten enkä sittemmin tullut valituksikaan, niin mulle jäi haastattelusta todella hyvä fiilis siitä, että sain kerrankin sanottua olevani aidosti ja oikeasti se hyvä tyyppi ja osasin rohkeasti kertoa mun vahvuudet haettavaan työhön - en vähätellen enkä liioitellusti vaan ihan rehellisesti. Sain kehuja ja kiitosta myös haastattelijoilta ja olisin varmasti sopinut porukkaan mainiosti. Lopulliseen valintaan vaikutti pystymättömyyteni sitoutua iltatyöskentelyyn. Moikattiin kuitenkin iloisesti, ja eihän sitä tiedä vaikka joskus tai vaikka vasta 10 vuoden päästä törmäisimme jossain työkuvioissa uudestaan.

Mutta niin, mikä sitten on se mun vahvuus? Esimerkiksi valmistuttuani aikanaan liikuntaneuvojaksi ja myöhemmin fysioterapeutiksi, en osannut niin tarkasti ajatella että mitä juuri minä osaan parhaiten vaan ajattelin että kaikilla saman koulutuksen käyneillä on sama perusosaaminen. Se tietysti pitänee paikkansa, mutta tottahan jokainen matkan varrella silti erikoistuu johonkin joko tarkoituksella tai huomaamattaan. Mä olen huomannut, että oon pitkälti tehnyt palkkatyötä niin eri ikäisten naisten kuin ikäihmisten liikuttamisessa. Nuoruusvuosina toki ohjasin myös paljon lasten liikuntaa/urheilu- ja uimakoulujakin. Kuitenkin tietyllä tapaa sellainen terveysliikuntaosaaminen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiat ovat olleet lähellä sydäntäni riippumatta siitä minkäikäisten asiakkaiden kanssa olen tehnyt töitä. Terveysliikunta- ja terveys- sekä -kasvatustiede ja psykologia ovat kiinnostaneet minua kyllä pienestä pitäen, joten eipä tuo ole ihme, että minkälaisella työrintamalla olen pyörinyt. Nähdäkseni olen oppinut ja osannut tai ainakin yrittänyt aina ohjata ihmistä henkilökohtaisesti hänen elämäntilaanteensa ja asiansa huomioiden ja tästä huomaavaisuudesta olen paljon kiitosta saanutkin. Inhimillisyys, sydämellisyys ja aito kohtaaminen ovat tuntuneet minulle merkityksekkäiltä, jotta nautin työstä tai ihmisten kohtaamisista ylipäätään. Kyky nähdä ja tehdä hyvää ei ole itsestäänselvyys, vaan se on yksi mun vahvuuteni. Mun herkkyys onkin vahvuutta, kun sitä uskallan näyttää ja käyttää. Näiden lisäksi toisinaan tarvitaan myös rohkeutta sanoa asioita ääneen. Tänä keväänä mä olin rohkea, ja long story short,

mutta kesäkuussa sain puhelun jonka myötä aloittelen syksyllä toivomassani työpaikassa! :)

Siinäpä näitä mun vahvuuksia ainakin tän hetkisissä ajatuksissa. Mua kiinnostaisi kuulla, mikä sun vahvuutesi on?