maanantai 31. joulukuuta 2018

Kreikka Kos

Lomailimme perheenä Kreikassa Kosin saarella Kosin kaupungissa viime elo-syyskuun vaihteessa. Hotelliksi valikoitui Peridis Family Resort, joka oli sijainniltaan ja palveluiltaan meille juuri sopiva. Hotelli oli kävelymatkan päässä rannasta ja ostospaikoista. Kooltaan mukavan pieni mutta kuitenkin riittävästi tilaa altailla, 2 erilaista lasten ja nuorten leikkitilaa, ulkoleikkipaikka, tennis ja rantalentopallokentät sekä pieni minigolfrata. Me aikuiset hyödynsimme myös hotellin pientä kuntosalia ja ulkokuntoilulaitteita. Lapset nauttivat uimisesta ja altailla oli myös pienet liukumäet. Hotellilta löytyi myös spa-osasto ja aikuisten relax alue poreineen mutta ne jäivät meiltä kokeilematta tällä reissulla.

Hotellilta sai lainata lastenrattaita ja huoneeseen meille oli valmiiksi tuotu syöttötuoli, hoitoalusta, potta, pinnasänky ja pienet muistamiset molemmille lapsille. Ilmastointi toimi hyvin ja se oli helppo säätää niin ettei ollut liian kuuma muttei myöskään jouduttu kärsimään ilmastoinnin vuoksi mistään kurkkukivuista. Jo etukäteen osattiin odottaa, että hotelli on varmasti hyvä, sillä ystäväperheemme oli lomaillut sielä edellisenä vuonna.












Meillä oli kaksio jossa oli neljälle hengelle oikein hyvin tilaa. Huoneistossa oli myös kunnollinen keittiötila mutta itse emme sitä tarvinneet sillä nautimme täysihoidosta koko viikon ajan. Kreikkalainen ruoka onkin tosi hyvää ja tämä hotelli oli saanut myös joitakin palkintoja ja kunniamainintoja hyvästä ruuastaan. Aamainen ja illallinen olivat buffettina, mutta lounas oli tuohon aikaa  sesongista siirtynyt jo listalta tehtäviin tilauksiin. Ruokatarjonta oli vaihtelevaa vaikka sieltä toki lapsille löytyi joka kerta tutut spagetit ja ranskiksetkin. Lapset huomioitiin niin ravintolassa kuin muutoinkin koko matkan ajan tosi hyvin ja henkilökunta oli mukavaa. Esikoisemme nautti jokailtaisesta minidiscosta ja itse osallistuin lähes päivittäin tämän saman entertainment porukan ohjaamiin vesijumppiin. Säät suosivat. Etukäteen epäiltiin josko ajankohta olisi kuitenkin liian kuuma mutta täytyy todeta että edeltänyt hellekesä Suomessa oli huomattavasti tukalampi. Lomalla altaan reunalla loikoilu ja rento puuhastelu eivät meren tuntumassa ollut yhtään niin tukalaa kuin kukkien kastelu omakotitalomme pihassa heinäkuussa ilman pienintäkään tuulenvirettä.

Hotelli Peridis Family Resort oli kaikinpuolin siisti ja miellyttävä lomanviettopaikka. Miinusta annan oikeastaan ainoastaan runsaasta määrästä kissoja hotellin alueella. En ole itse kovin eläinrakas, eniten silti kulkueläimissä ulkomailla häiritsee se ajatus kun ei tiedä mitä kaikkia tauteja niissä voi olla. Kissat olivat kovin tuttavallisia ja monet niitä sielä silittelivätkin vaan minä kiersin kauempaa. Toinen asia mikä reissussa alkuun harmitti oli se että olimme olleet siinä käsityksessä että kyseessä olisi ollut all inclusive matka mutta perillä selvisi ettei hotelli edes tarjoa sellaista vaan pelkän täysihoidon eli ruuat ilman juomia. Sinällään vähän hassua kun kyllähän sitä juoda täytyy ruuan kanssa joka tapauksessa ja tähän lohkesi sitten osa lomabudjetista. Pohdittiin kuitenkin, että toisaalta juomat on ulkomailla aika halpoja muutenkin joten ei tuo nyt niin haitannut ja toisaalta ehkä tämä oli hotellin tapa saada pidettyä ruuan taso laadukkaana kun juomat eivät sisälly hintaan.

Kreikan saarista oltiin nyt ensimmäistä kertaa Kosilla. Saari itsessään on paljon pienempi kuin esimerkiksi Kreeta, mutta ainakin meille Kosin kaupunki tarjosi ihan riittävästi nähtävää yhdeksi viikoksi. Kiertelyä kaupungissa, kaupunkijunakierros, amfiteatterin sekä muitakin antiikin aikaisia raunioita, merenrantaa sekä yhden päiväretken meriteitse Turkin puolelle Bodrumiin. Tarjolla olisi ollut myös erilaisia kreikkalaisen illan ja auringonlaskun retkiä, veneretkiä ym ja olisihan sitä voinut vuokrata pyörät tai autonkin mutta meillä hakusessa oli mahdollisimman rento loma ja sen saimmekin. Kaikki meni nappiin ja rentouttavan viikon jälkeen oli mukava myös palata takaisin kotiin ja syksyn arkeen.

Loma oli ihan 6/5 kokonaisuudessaan. Se tuli myös hyvään saumaan ja lasten kasvaessa oli myös mukava huomata kuinka lomailukin on joka kerta pikkuisen helpompaa. Juhlistimme lomamatkalla pyöreitä vuosiani ja samalla myös vauvavuoden loppua. Loma ja perheen yhteinen kiireetön aika on ihan parasta!

Suositukset vielä Kosille ja kysykäähän toki jos esim mietitte matkaa sinne ja jotakin oleellista jäi kertomatta. Tässä matkakuume taas nostaa lämpöään ja haaveilut ensi vuoden lomareissusta ovat jo käynnissä.

-Rosa

Vuoden viimeinen

Viime vuoden lopulla kirjoittelin itselleni erilaisia toiveita ja tavoitteita vuodelle 2018 unelmakartta mindmapin muotoon. Tätä karttaa aina välillä vuoden aikana katselin ja toisinaan ihmettelin itsekkin miten moni asia yhtäkkiä loksahteli kohdilleen tai tapahtui. Tietenkään ihan sattumaa asioiden tapahtuminen ei ole vaan on niiden eteen tehty töitäkin. Huomioitavaa on myös se minkä olen muistaakseni sanonut ennenkin; unelmat toteutuvat herkemmin kun ne sanoo ääneen.

TAMMIKUUSSA aloitin päivittäiset pienet lihaskuntojumpat ja juoksulenkit. Muistan kuinka huono fiilis mulla oli ollut ennen tätä ja nyt askel askeleelta aloin saada lisää puhtia päiviin sekä hyvää mieltä. Varattiin kesäloman ulkomaanmatka ja laitoin hakupaperit kouluun. Tein myös tulevaisuuden työntekoa varten omia ajatelmiani ja luovuin toistaiseksi työnhausta vaikkei minulla työpaikkaa olekaan odottamassa kotiäiteilyajan päättyessä. Uskon kuitenkin että hyvälle ja osaavalle tyypille löytyy aina töitä!

HELMIKUUSSA ulkoiltiin lasten kanssa paljon ja eleltiin tavallista arkea. Tein kodinsisustusjuttuja, mm kaakelimaalasin keittiössä ja kalustelin vierashuoneessa.

MAALISKUUSSA tehtiin junaretki Helsinkiin heti alkukuusta mutta sitten oltiinkin 2 viikkoa kipeänä ihan koko perhe ja virpomisviikonlopun jälkeen seurasi sairastelussa seuraavaksi oksennustauti. Ensimmäinen laatuaan meidän perheessä mutta eipä jäänyt kevään viimeiseksi kuitenkaan. Avasin Hyvinvointihaaveita facebooksivun.

HUHTIKUUSSA sain kirjeen, että minut valittiin hakemaani opiskelupaikkaan. Talvi vaihtui kevääseen, arki oli tasaisen mukavaa mutta oma liikunta oli taas jäänyt unohduksiin.

TOUKOKUUSSA hellekelit alkoivat jo heti alkukuusta. Meillä pestiin talo myöhemmin kesällä tapahtuvaa maalausta varten. Tilattiin leikkimökki ja juhlittiin synttäreitä. Äitienpäivänä teimme meille jo perinteeksi muodostuneen makkaranpaistoretken Lapakiston luonnonsuojelualueelle. Perheen aikuiset sairastivat rajun vatsataudin. Kesä oli aluillaan ja aloitin vertaisohjaamaan asuinalueemme äideille puistotreenejä. Treenailua jatkettiin lopulta viikoittain joulukuulle asti eli puolen vuoden ajan.

KESÄKUUSSA pidin kirppispöytää peräkonttikirppistapahtumissa ja aloitimme leikkimökkiprojektin pihallemme. Sain hoidettua kevään aikana kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä tavoitteitani kuten opettelin tekemään hiuksiin joitakin lettejä ja hoidatutin jalkapohjat kuntoon ammattilaisella. Raskauden jäljiltä jalkani olivatkin olleet pitkään turvonneet ja kipeät.

HEINÄKUUSSA Suomea helli kuumottava helle. Kävimme paljon uimassa, saimme leikkimökin valmiiksi ja vietimme sen avajaisia useampaankin kertaan. Pestiin mattoja, poimittiin mustikoita ja pakastettiin myös mansikat. Retkeiltiin lähimatkailuna erikaisille tiloille ja kesäkahviloihin, tehtiin uintiretkiä öähirantojen lisäksi mm Hollolaan ja Vääksyyn.

ELOKUUSSA poimittiin pakkaseen vadelmat, grillailtiin kesän viimeisiä kertoja ja käytiin junaretkellä Helsingissä Lintsillä. Kesätauon jälkeen myös perusarki ja harrastukset käynnistyivät jälleen. Aloitin myös ammatillisen opettajan opinnot HAMKssa. Vielä kuitenkin tyhjennettiin matkakassaksi kirppissäästöt ja otettiin ihana lomapätkä Kreikan Kosin saarella Kosin kaupungissa elokuun viimeisellä viikolla. Tästä voisin muuten tehdä ihan omankin postauksen.

SYYSKUUSSA täytin itse 30 vuotta ja juhlimme sukulaisten kanssa tuplajuhlia. Hain opiskelurytmiä ja innostuin suunnittelemaan monenlaista tulevaisuuden varalle.

LOKAKUUSSA päiväretkeilin lasten ja ystävien kanssa Korkeasaareen. Perustin vihdoin tämän blogin. Kuvailin paljon materiaalia facebookin LIIKU-haasteeseen. Siivosin meidän tällä hetkellä ylimääräisenä olevan huoneen ns jumppahuoneeksi.

MARRASKUUSSA toteutin facebookin Hyvinvointihaaveita sivustolla LIIKU-haasteen ja liikuin sen myötä reippaasti itsekin koko kuukauden ajan. Haasteen avulla sain myös uusia vinkkejä helppoihin ja terveellisiin koko perheen arkiruokaresepteihin joita olin koko vuoden toivonut. Vietimme isänpäivää yhteisellä hampparilounaalla miehen valitsemassa ravintolassa. Multa poistettiin pari viisauden hammasta ja kärsin jälleen itse oksennustaudista. Aloitin joulufiilistelyn ja marras-joulukuussa kierrreltiin paljon erilaisissa joulutapahtumissa ja joulunavauksissa. Omalla kaveriporukallani saatiin aikaiseksi yksi yhteinen sauvakävelylenkki ja suunniteltiin vähän ensi vuoden liikuntarapahtumiin osallistumista kimpassa.

JOULUKUUN alussa pidin kirppispöytää ja laskeskelin että syksyn live- ja nettikirppistelyjen myötä säästössä on jälleen kiva potti jota voisi hyödyntää ensi vuoden ulkomaanmatkaan. Joulukuussa kotoiltiin paljon, vieteltiin joulujuhlia ja valmistauduttiin joulunaikaan. Suklaata tuli syötyä ihan liikaa. Joulua vietettiin osin kotona ja osin sukalaisissa. Välipäivinä on tehty ahkerasti pulkkalenkkejä, laskettu mäkeä ja tehty lumiukkoja.

Jokaiselle kuukaudelle on mahtunut myös ihania juhlia, tapaamisia ja yökyläilyjä ystäväperheiden kanssa puolin ja toisin. Sukulointia, perusarkea ja lasten kasvua ja kehitystä. Tämä vuosi on monella tapaa ollut merkittävä matka myös omaan itseen, liekö tuo mittariin pamahtanut täysiluku siihen syynä. Vuosi on pitänyt sisällään paljon hyvää, mutta myös suuren säikähdyksen sekä joitakin vähän tylsempiä juttuja. Vuosi on sisältänyt myös pysähdyttäviä ja arvokkaita kohtaamisia sekä hyvänmielen keskusteluja. Ihmettelen kuinka nopeasti tämä vuosi on mennyt vaikka joskus tuntuu että tunnit ja minuutitkin on pitkiä. Olen opetellut paljon vuoden aikana myös läsnäoloa ja mielestäni osaan nyt loppuvuodesta jo huomattavasti paremmin keskittyä esimerkiksi leikkimiseen kuin aikaisemmin. Usein kyllä sorrun edelleen multitaskaamiseen mutta harjoitus tekee varmasti mestarin tässäkin asiassa vielä jonain päivänä.

Tavoittelin tälle vuodelle mm enemmän omaa aikaa ja projekteja enemmän kuin edelliselle vuodelle ja se varmasti toteutui vaikkakin omaa aikaa ei siltikään ole kovin paljon ollut. Opiskelut ovat tuoneet arkeeni kuitenkin tervetullutta vaihtelua ja vastapainoa kotoiluun sekä yhdessä blogihommien kanssa täyttänyt tarpeitani aivotyöskentelyä vaativista hommista. Yhtenä tavoitteena ollut rahallinen säästäminenkin on toteutunut myöskin melkolailla hyvin, olen ostanut vain tarpeeseen ja nekin pääosin joko alesta tai kirppikseltä. Harmittavasti meille osui muutama äkillinen isompi kuluerä, kuten kesällä hajonnut lämminvesivaraaja, eikä rahaa toki näin kotihoidontuella elellessä jää säästöön mutta maltillinen rahankäyttö tai sen hallinta onkin tässä elämäntilanteessa tosi tärkeää. Olin suunnitellut syksyn aikana myös tuurailevani välillä jumppia mutta aikataulut eivät vielä osuneet kohdilleen sen suhteen.

Olen kiitollinen perheestä, terveydestä ja kaikesta siitä mikä meillä on hyvin. Iltaisin yhdessä lasten kanssa käymme läpi kiitollisuutta myös päiväkohtaisesti. Eilen kiitimme muun muassa yhteisestä pulkkaretkestä, uimisesta ja siitä että saimme halata toisiamme. Matka kohti vuotta 2019 käynnistyy ja on aika luoda uudet tavoitteet ja toiveet sekä uskaltaa lausua unelmat ääneen.

Talletan kuluneen vuoden muistojen säilöön ja avaan ovet uudelle. Tervetuloa vuosi 2019! Se onkin jo kymmenes(!!) vuoteni Lahdessa!

-Rosa

lauantai 22. joulukuuta 2018

Pilatesta osa 2 ja vinkkejä syvien vatsalihasten aktivointiin

AKTIVOI VINOJA VATSALIHAKSIA JA PARANNA HARTIOIDEN VERENKIERTOA

LAPOJEN IRROITTELULIIKE:
Tee liike koukkuselinmakuulla, tuo kantapäät istuinluiden leveydelle ja lähelle pakaroitasi. Pidä pakarat rentoina ja jalkapohjat lattiassa koko liikkeen ajan. Nosta sitten kädet kohti kattoa ja kurottele vuorokäsin ylemmäs kattoa kohden uloshengityksen tahdissa. Kurotellessa toinen hartia aina irtoaa alustasta. Takaraivo pysyy alustassa kiinni koko liikkeen ajan. Toista 6-10 kertaa hengityksen tahdissa molemmille puolille.

Miltä tuntui?

Tämä on oiva liike keskivartalon herättelyyn ja sopiva liike myös raskaudesta palautumisen jälkeen kun suoria vatsalihaksia ei vielä suositella harjoiteltavaksi mahdollisen erkauman vuoksi. Keskivartaloharjoittelussa kuten muutoinkin on toki aina lähtökohtaisesti haettava ensin tuki syvistä vinoista vatsalihaksista ennen muiden lihasten aktivaatiota.

Syvien vatsalihasten aktivoimista tukevaksi mielikuvaksi usein kuulee sanottavan "vedä napa kohti selkärankaa", mutta silloin kun keskivartalon hallinta ja lihasten tietoinen aktivaatio on hukassa niin saattaa tämä ohje olla yksi tyhjän kanssa. Myöskin ohjeena vedä "vatsa sisään" saattaa tuottaa pelkän laihistamisefektin ilman lihasaktivaatiota. Itse olenkin opetellut aktivoimaan syviä poikittaisia ja vinoja vatsalihaksi ajattelemalla, että vatsani sisällä on märkä pesurätti jota pyrin vatsalihaksilla rutistamaan kuivaksi. Myös ajatus siitö, että ikään kuin vetää kylkiluita toisiaan kohden tuntuu toimivan itselläni. Tehdessä ihan tavallisia suoran vatsalihaksen rutistuksiakin on aina tärkeää ensin aktivoida syvätuki. Mikäli tätä ei tapahdu, vatsa yleensä pullahtaa pömpölle kesken rutistuksen tai jos sinulla on vatsalihasten erkaumaa esimerkiksi synnytysten jäljiltä, niin vatsan keskilinjalle nousee kolmion mallinen viiva. Syvätuen hakemista kannattaa harjoitella erilaisissa alkuasennoissa; esimerkiksi selinmakuulla, istuen ja seisten.

Kerrohan, oliko näistä vinkeistä apua?

Seuraavan kerran aiheen tiimoilta tulee blogissa olemaan vinkit lantionpohjan lihasten aktivointiin. Lantionpohjan lihasten oikeaoppinen käyttö ennaltaehkäisee virtsankarkailua esimerkiksi hyppiessä tai aivastaessa ja tutkitusti auttaa myös selkäkipujen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa yhdessä syvien vatsalihasten kanssa.


tiistai 18. joulukuuta 2018

Pilatesharjoittelua

Tämä rento pilatesharjoitus vie mielen kohti rauhoittumista ja joulua. Pilatesharjoittelu vahvistaa kehon syviä lihaksia, parantaa ryhtiä ja vartalonhallintaa. Harjoitus auttaa myös keskittymiseen sekä lisää kehotietoisuutta. Pilatesharjoittelun avulla voit löytää kehon ja mielen tasapainon, etenkin jos teet harjoitteita säännöllisesti. Suosittelen toki myös itsetuntemuksen ja mielen harjoitteita fyysisten harjoitusten oheen.

Tässäpä teille startiksi 2 liikettä, olkaa hyvät 😊

Liike 1. Lantion kääntö, toista 10 kertaa.



Alkuasentona koukkuselinmakuu, jalat istuinluiden leveydellä ja jalkapohjat lattiassa. Aluksi selässä neutraali asento eli luonnollinen kaari (=hieman tilaa alaselän ja lattian välissä, kuvittele esim että muurahaiset mahtuvat menemään ali). Liike: uloshengityksellä (UH) pyöristä alaselkä kiinni alustaan kääntämällä häntäluuta kohti kattoa, sitten sisäänhengityksellä (SH) palauta alkuasentoon. Pyri pitämään pakarat rentoina ja säilytä niska pitkänä painamalla itsellesi pieni kaksoisleuka.

Liike 2. Jalkojen vaihdot, toista 6-10 toistoa per jalka



Alkuasentona selinmakuu, selässä luonnollinen kaari. Tuo toinen jalka koukkuun vatsan päälle ja ojenna toinen eteen suoraksi irti lattiasta. Kädet ovat koukussa olevan jalan reiden päällä polven yläpuolella. Liike: UH:lla paina käsillä koukussa olevaa jalkaa vasten ja samanaikaisesti yritä tuoda polvea lähemmäs kasvoja sekä työnnä vastakkainen jalka eteen. SH:lla tee jalkojen vaihto.

Mukavaa joulunalusviikkoa Hyvinvointihaaveiden/Arjenhaaveilua blogin seuraajille 😊🤗

Seuraa facebookissa: https://m.facebook.com/RosaHemming/

torstai 6. joulukuuta 2018

Erilaisuudesta

Me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä. Ollaan eri näköisiä ja kokoisia, eri sukupuolta tai vaikka kansalaisuutta. Meillä on erilaiset taustat, erilaisia mieltymyksiä ja mielipiteitä sekä erilaisia tavoitteita ja toiveita elämälle tai asioille ylipäätään. Sitten on tietysti erikseen vielä erilaiset persoonallisuustyypit, sairaudet ja diagnoosit sekä muut erityisyydet jotka tekevät meistä jokaisesta oman ainutlaatuisen ihmisen. Yksikään ei ole toistaan huonompi ❤

Se, mikä itseäni usein kuitenkin häiritsee on, että toisen ihmisen asemaan asettuminen/ toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen tuntuu tosi monelle olevan äärimmäisen vaikeaa. Sitä ei joko haluta ajatella tai sitten vain yksinkertaisesti osata ajatella. En suinkaan väitä, ettäkö itsekkään tässä läheskään aina onnistuisin mutta kautta elämäni koen, että monissa asioissa aina punnitsen erilaisia näkökulmia ja pohdin asioita vähän liikaakin tehdäkseni esimerkiksi nopeita päätöksiä. Pyrin siihen, etten pahoittaisi kenenkään toisen mieltä omilla valinnoillani. Joskus tai oikeastaan aika montakin kertaa olen huomannut että pyrkiessäni olemaan kaikille mahdollisimman ystävällinen ja tasapuolinen ja toivoessani tekemällä muiden olon hyväksi, pahoitankin jollain tapaa lopulta oman mieleni. Joskus myös huomaan, että toivon muilta vastaavaa käytösmallia mihin itse pyrin ja saatan joutua pettymään, olenkin ehkä vaatinut liikaa. Tosi vaikea selittää, ehkä joku jopa ymmärtää mitä tarkoitan... 🤔😅 Toisaalta omat toiveet kannattaisi aina sanoa ääneen, sillä harva meistä osaa oikeasti lukea kenenkään ajatuksia.

Olen monesti myös huomannut, että se joka ensimmäisenä aukaisee suunsa tai puhuu eniten/kovimpaan ääneen, on sitten se ns. oikea ajattelutapa johon on enää tosi vaikea saada muuta näkökantaa annettua ymmärretyksi. Yleensä olen itsekkin puhelias ja sosiaalinen tyyppi, mutta toisinaan huomaan että ollessani jostakin eri mieltä, olen mieluummin hiljaa kuin aukaisisin suuni sillä en pidä konflikteista. Harmillisesti vuosien saatossa tämä on syönyt joitain ystävyyssuhteitani, kun olen pyrkinyt olemaan mieluummin lojaali kaikille kuin esimerkiksi kääntänyt selän jollekkin yhdelle tyypille. Silloin yritän ajatella, että jos oikeaa totuutta ei huomata, asioiden syvällisyyttä ei huomata tai minua/ajatuksiani hyväksytä niin ehkä on parempi antaa vain olla. Tämä varmasti kaipaa omalta osaltani työstöä. Lähimpien ihmisten kanssa toki väittelyäkin on ja sekin on mukavaa jos toisella osapuolellakin on taidot hallussa ja kyky/halu keskustella asioiden eri näkemyksistä perustellusti.

Kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista kuin äkkiseltään näyttää. Oikeastaan mikään ei ole. Siksi on hölmöä tuomita toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, mielipiteitä tai mitään muutakaan. Jos jokin asia mietityttää, sitä kannattaa vaikka kysyä ihan suoraan. Teen tätä itse, mutta huomaan ettei se ole kovin yleistä. Aina voi kuitenkin punnita ja kysyä ensin itseltäänkin, että jos kysyn asiasta suoraan niin mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja jos niin tapahtuisi, mitä voisin sitten tehdä. 😊

Mulle erilaisuuden hyväksymisen kannalta tärkeimpiä vuosia koen olleen lukiovuoteni Tampereen Yhteiskoulun ilmaisutaidon lukiossa. Mä olin silloin nuori vaaleatukkainen vaaleanpunaiseen pukeutuva urheilija. Aika harvinainen yksilö reilun 600 oppilaan lukiossa, joka oli täynnä erilaisia taiteilijoita, rastapäitä, taivaanrannanmaalareita, pilvenpolttajia ja hikareita sekä kaiken maailman värisekamelskoihin ja eriparivaatteisiin pukeutuvia tyyppejä ja eri seksuaalisen suuntautuneisuuden edustajia jne. Koin olevani itse hirmuisen erilainen kuin muut siinä oppilaitoksessa, johon muuten vaadittiin niihin aikoihin yli 9 keskiarvo ilmaisutaitopisteineen päästäkseen sisälle. Varmasti monessa muussa koulussa olisin voinut kokea olevani keskiverto ja ns normaali, mutta tuolla koin itseni heikoksi oppilaaksi ja ulkoisestikin epänormaaliksi. Hain kouluun, koska olin jo silloin hyvin kiinnostunut esimerkiksi radio- tv- ja toimitustöistä, luovasta liike- ja tanssi-ilmaisusta sekä valokuvaamisesta. Alkujaan valikoinkin rutkasti näitä ilmaisutaitokursseja lukujärjestyksiini, mutta pian huomasin että halusin kuitenkin valmistua ylioppilaaksi kolmessa vuodessa ja panostaa myös urheiluun, joten suorittaakseni pakolliset 75 kurssia en pystynyt kovin montaa ilmaisutaitokurssia mahduttamaan jaksoihin. Sopeuduin kaiken erilaisuuden keskelle, kävin lukion hyvillä mielin ja nykyisellään on ollut todella mielenkiintoista bongata lukiosta tuttuja nimiä ja kasvoja erilaissa tv-ohjelmissa ja muissa prokkiksissa.

Koin lukion opiskelun osalta aika raskaana ja vaativana, mutta toisaalta olen ihan hirmuisen kiitollinen siitä, että sain TYK:ssa pääosin todella hyvää opetusta ja lukion jälkeen olen stipendien arvoisesti menestynyt niin liikuntaneuvoja- kuin fysioterapiaopinnoissani. Siis minä, huono tai korkeintaan keskiverto-oppilas! 😉 Ahkera työ palkitaan, niin sanotaan ja näin koen itsekkin. Kiitän tosiaan lukiotani myös siitä, että osaan paremmin hyväksyä ihmiset omana itsenään. Koen, että osaan etsiä jokaisesta hyviä puolia ja parhaimpani yritän ymmärtää erilaisuutta yhä tänä päivänäkin.

En enää muista mistä sain vuonna 2011 kimmokkeen kirjoittaa omalle facebookseinälleni seuraavan tekstipätkän, mutta koen sen yhä toimivaksi ja suosittelen sen pohjalta hyväksymään jokaisen ihmisen omana erilaisena tyyppinään:

Ennen kuin tuomitset minut: Laita saappaani jalkoihisi. Tallaa ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisestä jonka olen menettänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat, mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen, johon minäkin kompastuin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni.

Erilaisuus on vahvuus - kun sen hyväksyy, se pukee kantajaansa kaikkein kauneimmin.  ❤

-Rosa

Veteraanin iltahuuto - muistoa kunnioittaen



Sotiemme vuosien 1939-1945 veteraaneja on enää elossa tämän vuoden alussa ollut noin 14000. Määrä vähenee nyt lujaa tahtia, sillä veteraanien keski-ikä on jo huimat 93 vuotta. (lähde: veteraanit.fi) Muiden veteraanien ohella olen edesmenneelle ukilleni ikuisesti kiitollinen siitä, että meillä on tämä upea maa, vihreät metsät ja siniset järvet. Omat perinteet, kulttuuri, kieli, Itsenäisyys. Olen saanut kuulla tarinoita maamme historiasta oman ukkini ohella myös monilta työssäni kohtaamilta urhoollisilta miehiltä ja naisilta. Näissä keskusteluissa kunnioitus, kiitollisuus ja haikeus ovat olleet vahvasti läsnä. 

Tänään juhlimme Suomen Itsenäisyyttä. Sen ja veteraanien kunniaksi lainaan tähän Kalervo Hämäläisen sanoittaman Veteraanien Iltahuudon sanoja: 

"Rannalle himmeän lahden
Aurinko laskenut on
Kutsu jo soi iltahuudon
Taakka jo laskettu on
Taattoa muista sä silloin
Askel jo uupunut on
Lapset ja lastemme lapset
Teidän nyt vuoronne on

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa

Hymni soi holvissa hiljaa
Tummana kaipuuta soi
Aika on korjannut viljaa
Sarka jo kynnetty on
Ammoin me marssimme kahden
Tulta löi taivas ja maa
Rannoilta Äänisen lahden
Kelle nyt kertoa saa

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa

Laineissa Laatokan mahti
Kahlita kenkään ei voi
Veljet sen rantoja vahti
Konsa on koittava koi
Ylväänä Karjalan heimo
Tuskaansa kantanut on
Maa-äiti suojaansa sulkee
Vartija poissa jo on

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa." 



Tunnelmallista Itsenäisyysjuhlaa kaikille

-Rosa

tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulun odotusta

Moikka,





Mä oon tosi innokas joulufani. Koti on joulukuusta ja joulukukkia lukuunottamatta jo aika pitkälti koristeltu hyvän aikaa sitten ja joulupukkia on käyty moikkaamassa jo paristi. Tykkään erityisesti joulun ajan fiilistelystä, kiertelystä erilaisissa joulutapahtumissa. Nautin pysähtyä ihmettelemään asioita ja hypistelemään kaikkea joulukrääsää. Harvemmin kuitenkaan osran mitään, vaikka erilaiset tapahtumat ovat pullollaan upeita käsitöitä, leivonnaisia ym. Joka vuosi on tullut hankittua vain joku pieni uusi joulujuttu tai joulukoriste, mutta oikeastaan aika maltillisesti sillä pidän siitä ajatuksesta että vähemmän on enemmän. Tänä vuonna ostin jo valkoisen porokoristeen keittiön pöydälle, mutta siltä on nykyisin jo sarvet poikki pienten sormien jäljiltä. 🤣😍



Joulun ajan alkutaipaleella olemme  jo käyneet muutamien eri kauppojen joulunavauksissa, Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu PHLU:n joulumaa tapahtumassa ja Superteatterin Joulupipariurakka teatteriesityksessä. Osassa harrastuksistammekin on jo vietetty joulujuhlia. Kotona on tanssahdeltu joulumusiikin tahtiin, syöty kaupan pipareita ja juotu jouluteetä. Joulutorttujakin on kertaalleen tehty ystävien käydessä meillä kylässä. Ja valehtelisin jos väittäisin ettei olisi jo syöty konvehtejakin. Nam.






Edessä on vielä ainakin yksi jouluinen teatteri-esitys, Särkänniemen Koiramäessä ja Tampereen Tallipihalla vierailut (❤) sekä viime vuosien suureksi suosikiksi nousseen Mäntsälän Saaren kartanon joulumaa. Viime vuonna kävimme fiilistelemässä joulutunnelmaa myös Lahden Taitoluistelijoiden joulunäytöksessä, ja se on toiveissa tänäkin vuonna. Takuuvarma tunnelmanluoja ja lapsuuden joulut mieleen tuova tapahtuma on myös Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet. Viime vuosina täällä Lahdessa Citymarketin pihassa on myös ollut pieni joulukylä jonka kodassa olemme vierailleet glögeillä ja pihassa istuneet karusellin kyydissä. Tänä vuonna paikalle ilmeisesti saapuu se aito ja oikea Coca-colarekka!




Kaikenlaista kivaa, varmasti jotain unohdinkin vaikka näin listattuna tuntuu että tässä oli hirveästi kaikenlaista. Etenkään näin enimmäkseen kotona ollessa tässä ei kuitenkaan ole liiaksi tapahtumia vaan ehditään varmasti myös kotona leipoa pipareita, tehdä paperista lumihiutaleita ikkunoihin ja leipoa joulun pyhille syötävää. Niin ja ennen kaikkea, nauttia leppoisasta yhdessäolosta ja nuuhkutella jouluisia tuoksuja. ☺



Mitä kaikkea Sun joulunalusaikaan kuuluu?

-Rosa