keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Minäpystyvyys

Minä pystyn! Minä osaan! Minä riitän juuri tällaisena kuin olen!

Minäpystyvyys on yksilön uskoa tai luottamusta siihen, että onnistuu toimimaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla tai selviytymään erilaisista haasteista. Minäpystyvyys vaikuttaa usein siihen, mitä yksilö päättää lopulta tehdä tai miten motivoitunut hän on sekä miten hän onnistuu ylläpitämään toivomaansa käyttäytymistä ja välttämään negatiivisia ajatuksia.


Mainitsin ig-stoorissani joitakin päiviä sitten, että olen tänä syksynä kokenut suuria minäpystyvyyden tunteita ja hetkiä. Minulla on ollut sopivasti aikaa miettiä omia toiveita, tavoitteita ja mahdollisuuksiani sekä kehittää itseäni ja osaamistani tänä syksynä. Kasvua ihmisenä tapahtuu toki itsetutkiskelun kautta läpi koko elämän, mutta näillä ajatuksillani tarkoitan erityisesti ammatillista kehittymistä. Sain juuri physiopilatesohjaajan 1.tason koulutuksen läpäistyä. Kouluttautuminen tällä saralla on ollut vuosikausia haaveissani, mutta aika ei ole ollut kuitenkaan täysin kypsä. Koin, että tähän väliin nämä opinnot olivat täysi kymppi! Kävin opiskelemassa pilatesta Espoossa Terveysverkon koulutuksessa. Ajelin matkat Lahden ja Espoon välillä yksinäni motaria pitkin tuuletellen. Välillä soitin korvanapeista musiikkia ja välillä kuuntelin äänikirjoja. Eteenpäin rullaava moottoritie antoi aikaa ja tilaa omille ajatuksille. Tunsin välillä suuria pystyvyyden tunteita ja flowtilaa. En etukäteen osannut ajatellakaan, kuinka merkityksellisiä nämä ajomatkat tulisivat minulle olemaan.

On vaikea selittää sanoiksi kaikkia ajatuksia, mitä pään sisällä on syksyn mittaan liikkunut. Ei tämäkään syksy mitenkään ihan helppo ole ollut, vaikka teen vain osa-aikaisesti töitä ja olen saanut jonkin verran normaalia enemmän omaa ja vapaata aikaa. On ollut kuitenkin ihanaa, että uusien työkuvioideni ja sopivan ajankäytön avulla olen ihan aidosti oikeasti alkanut itsekin arvostaa omaa osaamistani siten, etten anna minua poljettavan tai vähäteltävän, ja koen, että minulle omat tavoitteeni ovat täysin realistisia saavuttaa. Mikään ei estä minua. Ennen kaikkea koen, että olen ansainnut saavuttamani asiat ja ansaitsen saavuttaa tavoitteitani edelleen. Puulle on löytynyt vahvat juuret ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Aikaisemmin annoin toisinaan muiden ihmisten huonojen sanojen viipyä sisälläni pidempään. Nyt ajattelen, että huonot sanat ovat vain risuja jykevässä kasvussa olevassa puussani. 😁

Kuukauden päästä tulee täyteen 10 vuotta asumista Lahdessa. Täällä kukaan ei ole raivannut minulle tietä tai helpottanut matkaani, olen jokaisen työ- ja opiskelupaikkani saanut omalla persoonallani ja omalla osaamisellani. Niinkin hyvin, että olen vuosien saatossa saanut jopa soittoja kotiin - minulle on tarjottu töitä ilman, että olen edes hakenut niitä. Ja olen kaikki paikkani ansainnut. Samalla elämässä on 10 vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikkea muutakin, kuin pelkkää työelämää. Kaikesta olen kovin kiitollinen. Keskittymällä omaan arkeen, omaan tekemiseen ja itseensä, pystyy parhaiten välttämään erilaiset negatiiviset ajatukset. Väistämättä niitäkin toki välillä tulee. Silloin ajattelen, että minun elämässäni mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma ja perheeni hyvinvointi. Lopulta kaikki muu on yhdentekevää. Tämä ajatus rauhoittaa mieltä ja antaa ajatusten palata uudelleen minäpystyvyyteenkin.

Juuri tänään uskon ja tiedän, että minä pystyn, osaan ja olen riittävä juuri tällaisena kuin olen! ❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti