Ensinnäkin täytyy sanoa, että tapahtuma on todella hyvin järjestetty. Kisareitti oli merkattu selkeästi maastoon, joten eksymisen vaaraa ei ollut vaikka koko reitti kulkikin ihan pieniä polkuja pitkin. Toimitsijat niin tapahtumapaikalla kuin reitin varrellakin olivat kaikki tosi kannustavia ja kanssajuoksijat kuin yhtä porukkaa.
Me valmistauduttiin ystäväni kanssa h-hetkeen yöpymällä edellinen yö tapahtumapaikalla hotelli Nuuksiossa. Tää oli hyvä ratkaisu, niin sai rauhassa valmistella juoksurepun ja syödä sekä illallisen että aamiaisen nautiskellen. Kisapäivän päätteeksi käytiin vielä saunomassa ja uimassa hotellin allasosastolla, ennen kuin ajeltiin kotiin. Tai siis ystävä ajoi, itse en olis edes pystynyt sillä jalat oli niin kipeät.
Tästä päästäänkin siihen, että maraton oli tällä kertaa itselleni tosi rankka. En kyllä muuta odottanutkaan, sillä tiesin että kunto on huonompi kuin 6 vuotta sitten juostulla Kolin Vaarojen Maratonilla missä oltiin isommalla ystäväporukalla. Mulla oli jäänyt epähuomioon että tietysti varpaankynnet ois pitänyt leikata lyhyeksi ennen kisaa, joten jouduinkin jo aika alkumatkasta alkaen kärvistelemään vasemman jalan isovarpaan irronneen kynnen kanssa. Tuli potkaistua jalka johonkin juurakkoon tai kiveen just sopivasti. Jossain suunnilleen 26km kohdilla alkoi mulla myös askel selvästi jo painamaan. 28km kohdalla sanoin kaverilleni, että hän saa kyllä mennä menojaan mutta lopulta "irtiotto" tuli 33km kohdalta, jossa oli kolmas ja viimeinen huoltopiste. Tästä eteenpäin taitoin matkaa itsekseni. Toki ohi vilisi välillä muitakin juoksijoita ja myös ultramatkan taittajia, mutta enimmäkseen kuljin omissa ajatuksissani. Se oli kyllä samaan aikaan sekä tuskaista että ihanaa. Musta ei varmaan ikinä olis juoksemaan asfalttimaratonia,mutta metsässä kilometrit etenee jotenkin helpommin ja mutkan takana on aina uusia tuoksuja ja värejä sekä muuta ihmeteltävää. Nuuksion reitti kulki myös useamman lammen tai vesistön ympäröimänä.
Mä saavuin lopulta maaliin suunnilleen ajassa 7h52min. Mun tavoitehan oli saavuttaa maali aikarajan puitteissa, ja se oli hitaan ryhmän osalta 8h20min eli puolisen tuntia jäi pelivaraa. Hyvin meni siis siinä mielessä! Muistan kyllä jossain viimeisten kilometrien kohdilla miettineeni, että vauhti ei saa enää hidastua jotta ehdin maaliin mutta lopulta se maali vaan yhtäkkiä jo olikin siinä. 😊 Tällä reissulla juoksu ja kävely vaihtelivat mulla melko tasaiseen. Tai no oli juoksua varmaan hivenen enemmän, mutta Koliin verraten vähemmän. Kolin reissulla suhde oli juoksu 2/3 ja kävely 1/3. Täytyy myös sanoa, että vaikka Kolilla korkeuserot on suurempia, niin sielä polut on teknisesti helpompia ja tasaista hiekkapolkuakin on useita kilometrejä. Ja Kolilla tykkäsin enemmän myös siitä, että sielä oli erikseen retkisarja jossa suoritusaikaa oli enemmän. Nuuksiossa ei olisi mielestäni peruskuntoilija mitenkään voinut ehtiä maaliin pelkällä kävelyllä ja se varmasti nostaa tällaisten harrastelijoiden osallistumiskynnystä tapahtumaan ylipäätään. Kaikkiaan kuitenkin oon iloinen, että otin tämän haasteen, selvisin siitä ja olen siitä tosi ylpeä! 😊💪
Maratonin jälkeinen päivä oli jalkojen kokonaisvaltaisen säryn vuoksi tosi raskas mutta seuraava viikko jo kuitenkin sellainen, että kaipasin taas takaisin lenkkipolulle. Sanoin kuitenkin kaikille, että ihan maratonille en ehkä oo just heti taas lähdössä. 😅 On se vaan raskasta puuhaa. Ja toki palkitsevaa. Tässä nyt olen muutaman viikon seuraillut varpaan kynsien tilannetta, ja vaikka ne ovat mustuneet niin ilmeisesti saan pitää kynteni. 🙏 Mun omat juoksulenkit, kotitreenit ja puistotreenit on jatkuneet entiseen tai jopa vielä innostuneempaan malliin ja nyt voisin pikkuhiljaa alkaa miettimään jo seuraavaa juoksuhaastetta. Minä pystyn, osaan ja haluan. Niin se menee, kohti uusia haasteita! 😊👌
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti