Nyt kun olen aloittanut osa-aikaisena fysioterapeuttina työt 2 vuoden kotiäitiyden (ja opiskelun!) jälkeen, on arkemme hakenut uutta rytmiä ja aikatauluja. Muutoksia kohdatessa arjen tasapaino aina hetken aikaa järkkyy, mutta kun asian tiedostaa niin sen jaksaa paremmin. Keväällä kun aloin työelämään siirtymistä miettimään, tiesin lähtökohtaisesti että kevyempi startti olisi itselleni ja perheelle kaikkein sopivin ratkaisu. Arki kun oli edeltävästi ollut 2 vuotta melko samalla kaavalla toistuvaa ja suhteellisen kevyttä kokonaiskuormaltaan, vaikka ei kotiäitiyskään mitään helppoa ole. Siksipä on ollut mukavaa aloittaa työt siten, että minulla on vain 2 täyttä ja 2 lyhyttä työpäivää viikossa. Teen töitä kahdessa eri työpaikassa. Lapset ovat hoidossa keskimäärin 3 päivää viikossa. Lisäksi esikoinen käy kerhossa yleensä kerran viikossa. Viikonloppuisin minulla ja tytöillä on aina 3 päivän vapaat. Tällä systeemillä saan itse nauttia työnteosta, joka ei kuitenkaan stressaa tai rasita liikaa ja lisäksi energiaa riittää kotitöihin, harrastuksiin ja myös omasta itsestäni huolehtimiseen. Aiemmin minusta tuntui, että ravasin vain päiväkodin ja työpaikan väliä minuuttiaikataululla ja vietin suurimman osan vuoden viikonlopuista yksin perhearkea pyörittäen miehen vuorotyön vuoksi. En palautunut koskaan itse, saati ehtinyt huolehtimaan hyvinvoinnistani muutoinkaan. Tämä yhdistettynä kuopuksen raskaaseen odotusaikaan oli itselleni erittäin raskasta arkea. Tunsin syvällä sisimmässäni, että tämä ei ollut se tapa jolla haluan arkeani elää, vaikka tein silloinkin työtä joka oli mielestäni kivaa.
Ensi syksynä meilläkin on jo eskarilainen, joten ajattelen että tämä on viimeinen lukuvuosi, kun arjessa ei ole pakko lähteä joka päivä kukonlaulun aikaan kiireellä johonkin suorittamaan. On siis mahtavaa, että asiat ovat nyt järjestyneet näin, että työ ja vapaa-aika ovat sopivan oloisessa balanssissa. Tällä hetkellä saan välillä nauttia myös omasta rauhallisesta aamupäivästä ennen töihin lähtöä, sillä vien lapset hoitoon heti aamupalan jälkeen, jotta he pääsevät päiväkodin touhuihin hyvin mukaan näinä lyhyempinäkin hoitopäivinä. On muuten luksusta, vaikka alkuun epäilin etten edes osaa olla vain itselleni. Toistaiseksi olen hyvin käyttänyt tämän ajan itseeni tai omiin touhuihini enkä esimerkiksi siivoamiseen. Ainoa miinus tässä osa-aikatyön systeemissä on tietysti hieman laihempi palkkapussi. Mutta toisaalta, olen oppinut jo kotiäitiaikojenkin vuoksi melko säästeliääksi tyypiksi, joten eipä tuo ole haitannut. Enemmänkin koen kiitollisuutta siitä, että just nyt arki tuntuu olevan monelta osin hyvässä tasapainossa. Myös lapset tuntuvat omaksuneen uudet kuviot melkolailla hyvin. Päiväkotiin tutustuminen ja hoitopäivät ovat sujuneet paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja vapaapäivinä tytötkin saavat kaipaamaansa leppoisampaa arkimenoa.
Välillä saan ulkopuolisilta selvästi ihmettelyä tästä meidän arkisysteemistä. Ja toisinaan ihailua. Puolensa ja puolensa, mutta itse tykkään. Ja suosittelen kokeilemaan. Eihän töitä ole pakko tehdä satalasissa tappiin asti. Pikkulapsiperheen arki on usein kuluttavaa jo muutoinkin, saatika jos työkuormaa on suuresti. Koska suurin osa elämästämme ja viikoistamme on sitä tavallista arkea, niin mielestäni kannattaa omasta arjestaan tehdä sellaista että siinä viihtyy. Työn ja levon, liikunnan ja ravitsemuksen tasapainoilua, sitähän se on. Mulle tällä hetkellä maanantait on ihan yhtä mukavia päiviä kuin perjantaitkin, eikä sunnuntaina iske paniikki ja ahdistus tulevasta viikosta kun tietää, että siinä arjessaan viihtyy. Välillä toki on raskaampia ja kiireisempiä viikkoja ja stressiäkin, mutta ehkä ymmärrätte pointin. Joskus on tosiaan ollut toisinkin, joten tiedän kyllä mistä puhun. Helppo tie tämä ei ole mullakaan ollut, vaan on vaatinut omaa prosessointia ja omien tavoitteiden ja toiveiden selkiyttämistä itselle sekä sanomista ääneen. Kunnianhimoisena ja ahkerana ihmisenä tämä on vaatinut myöskin itsensä toppuuttelua, sillä hyvin helpostihan sitä ihminen palaa takaisin vanhoihin kuvioihinsa jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Tiedän, että en myöskään varmasti aina tule tekemään näin lyhyttä työviikkoa ja arjen muutokset vaativat aina uutta tasapainon hakemista, mutta just nyt haluan nauttia siitä, että arki rullaa ja on hyvässä tasapainossa. On siistiä, että tällä hetkellä elän myös itse jotakuinkin niin kuin opastan muita tekemään. 😘
Minkälaisia mietteitä aihe sussa herättää? Koetko sä, että sun arki on tasapainoista? Jos ei, niin miksi tai mikä asia vie kenties liikaa voimia? Kuinka jaksat? Mikä stressaa? Voiko sille asialle tehdä jotain? Oisko sun mahdollista tehdä vähemmän töitä? Ja sitten se paras juttu; ala pikkuhiljaa tehdä niitä muutoksia, jotta saat arjestasi toimivamman. Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta. Elastista lainatakseni, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. Aloita jostain, se on jo tie mahdolliseen muutokseen. Tsemppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti