Minun vuoteni 2019

Tammikuussa vuosi 2019 alkoi ihanasti saadessani pitää ristiäisissä sylissä uutta tulokasta: kummipoikaamme. Varattiin myös kesälomamatka yhdessä tämän samaisen ystäväperheen kanssa. Sairasteltiin flunssaa ja mullakin oli sellainen silmätulehdus, että silmäni muurautuivat lähes umpeen. Lunta oli muistaakseni paljon, koska me potkukelkkailtiin ja pulkkailtiin pitkiäkin lenkkejä. Ammatillisen opettajan opintojeni osalta elelin hyvin kiireistä aikaa erilaisten oppimistehtävien ja opetusharjoitteluun valmistautumisen osalta. Kävin myös voimaantumassa opeopiskelijakollegani Sadun oppitunnilla. 

Helmikuussa käytiin pulkkamäessä Mukkulan kartanolla ja Messilässä. Vietettiin parisuhdeviikonloppua Tampereella. Taiteilin kunniakkaasti läpi opetusharjoitteluni Pajulahden Urheiluopistossa. 

Maalis-huhtikuussa pidin blogissa kotitreenihaasteen. Aloin pikkuhiljaa miettimään paluuta työelämään, toiveissa aloittaa työt syksyllä. Tammikuussa olin jo laittanut syksyä varten tytöille päivähoitopaikat hakuunkin. Treffailtiin paljon kavereiden kanssa; käytiin isolla porukalla mm. Aulangolla kylpylässä uimassa ja meillä kävi yökyläilijöitä. Vietin ystäväni synttäreitä mahtavassa porukassa naisten kesken. Kaivettiin jo maaliskuun puolella polkupyörät esiin. Esikoinen oppi pyöräilemään ilman apupyöriä ja pienempi sujuvasti potkupyörällä. Käytiin katsomassa kauppakeskuksissa mm. Titinallea ja Mimi&Kukua. Opettelin vihdoin tekemään ranskanlettiä myös itselleni! Sitten tein mun äidin ja tyttöjen kanssa päivä Tukholmassa -risteilyn. :) Käytiin virpomassa ja jännitettiin eduskuntavaaleja. 

Toukokuussa kävin yhdessä työhaastattelussa ja hain toistakin työpaikkaa. Kumpikaan ei lopulta tärpännyt. Ja hyvä niin. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Seuraavassa kuussa sainkin sitten miellyttävän työtarjouksen, joka vei minut uuteen työhön syksyllä. Toukokuussa oli paljon myös haikeutta. Sain paperit kasaan opettajaopinnoissa ja juhlittiin sitä porukalla Lahden Myllysaaressa. Lisäksi seurakunnan perhekerhot ja päiväkerho olivat olleet 2 vuotta niin tiivis osa arkeamme, että niiden loppuminen herkisti jopa itkuun asti kevätjuhlien kynnyksellä. Suomi muuten voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa, wuhuu! Se taisi sitten itkettää monia muita - itse en niin lätkää seuraa. 

Koko kevään ajan arkea rytmitti siis kerhoilu, omat opiskeluni, lenkkeily ja kotitreenit sekä lasten harrastukset. Arki ja kotona vietetty aika omien lasten kanssa oli ihanaa. Välillä toki raskastakin, mutta enimmäkseen ihanaa. Palkitsevaa. 

Kesäkuu alkoi kuumeilulla, korvatulehduksilla ja oksennustaudeilla. Sitten juhlittiinkin mun valmistujaisia. Aloitin jälleen puistotreenien ohjaamisen lähipuistossamme. Kesän harrastuksena aloimme käydä Radiomäellä urheilukoulussa. Heinäkuussa mukaan tuli myös uimakoulu Lahden Maauimalassa. 

Kesäkuussa vietettiin mukavan lämmin juhannus meillä kotona yhdessä mun puolen perheen kanssa. Käytiin myös Linnanmäellä. Kesäkuussa aloin somettamaan myös instagramin puolella ja sain siitä taas lisää nostetta kuvailla videoita koti- ja puistotreeneistäni. Heinäkuussa pakastettiin mansikoita, vadelmia ja mustikoita. Hyvästeltiin yksi läheinen lopullisesti tuonpuoleiseen. Käytiin monesti perhepuistossa, satamassa jäätelöllä ja tehtiin päiväretki Naantalin Muumimaailmaan. Pestiin yhdessä lasten kanssa myös kaikki meidän matot ja viritettiin uima-allas terassille. Perinteistä huolehdittiin Kotkan Meripäivillä ja käymällä Kalkkinen-Sysmä-Vääksy -kierroksella. 

Elokuussa saatiin vihdoin viettää koko perheenä lomaa. Kävin mun äidin ja siskon kanssa Kouvolassa asuntomessuilla. Tyttöjen kanssa retkeilin Linnaistensuolla. Elokuussa vietin leppoisan illan meillä kotona rauhassa muutaman ystäväni kanssa. Toisetkin ystävät kävivät kylässä, ja heillä oli mukanaan kesällä syntynyt pikkuvauva. Sitten jo pakattiinkin laukut ja lennettiin viikoksi Kreikkaan Zakynthoksen saarelle lomalle ystäväperheen kanssa. 

Loman jälkeen uusi arki alkoikin rytinällä. Lapset tutustuivat päiväkotiin ja minä aloitin osa-aikatyöt fysioterapeuttina yhdessä paikassa ja tuntityöntekijänä toisessa paikassa. Syyskuussa riensin rauhalliseen tahtiin polkujuoksumaratonin yhdessä ystäväni kanssa. Tutustuin ja koukutuin äänikirjoihin. Syksyn harrastukset eli tanssi ja uinti alkoivat jälleen kesätauon jälkeen. 

Lokakuussa aloitin pilatesopinnot Espoossa. Syys-lokakuun aikana tehtiin useita laavuretkiä tyttöjen kanssa aina vapaapäivinä. Niitä tehtiin kyllä koko syksy melko ahkerasti. Kävin lasten ja ystävien kanssa Korkeasaaressa. Lokakuussa tuli vuosi täyteen blogin perustamisesta. Marraskuussa juhlittiin halloweenia ja pidin liikuhaasteen instassa ja fb:ssa. Käytiin katsomassa ystäviemme vastasyntynyttä vauvaa. Jatkoin pilatesopiskelua. Kriiseilin työjuttuja. Pistin tämän vuoden osalta puistotreenit purkkiin.

Joulukuussa valmistuin physiopilatesohjaajaksi. Kävimme joulutapahtumissa. Vietettiin joulujuhlia ja lasten pikkujouluja sekä lopulta myös rauhallinen jouluaatto. Ennen joulua ehdittiin myös sairastaa oksennus-ripulitauti. 

Täytyy kiittää vuodesta. Siinä on ollut tasapainoisesti kotiäitiyttä, perhe-elämää, ystäviä, lomaa ja työntekoa sekä opiskelua ja henkistä kasvua. Arki vuonna 2019 on ollut paljon enemmmän kuin koskaan oikeasti uskoin sen voivan olla. Niin täynnä elämää. Vuodelle 2019 luomani hyvinvoinnin unelmakartta täytti lähes kaikki toiveeni. Muutamat tavoitteet jalostin ensi vuodelle. Toivottavasti ne toteuvat. Tämän vuoden 2020 tavoitteista kirjoitinkin jo aikaisemmin joulukuun postauksessa "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet". Käys kurkkaan myös se, jos et vielä sitä tehnyt. 

Mukavaa alkanutta vuotta just Sulle! :) 

Kymmenen kuvaa vuosilta 2010-2019

Heippa

Viime aikoina oon tosi paljon saanut somesta lukea erilaisia tarinoita ja muisteloita kuluneesta vuosikymmenestä. Miehenkin kanssa ollaan kotona juteltu, että ilmeisesti iästä johtuen, voin täysin yhtyä ajatukseen siitä, että mennyt vuosikymmen on ollut ihan todella tapahtumarikas. Välttämättä näin tapahtumarikasta ja samalla tavalla merkityksellistä vuosikymmentä ei tule toista kertaa enää.

2010 tammikuussa olin juuri valmistunut liikuntaneuvojaksi ja pt:ksi. Otin rohkean askeleen ja muutin mieheni perässä Lahteen. Aika pian tuon jälkeen kihlauduimme. Muutama vuosi siinä sitten vierähti "odotellessa" naimisiinmenoa, joka tapahtui meillä syksyllä 2015. Ennen sitä ehdittiin molemmat valmistua ammattikorkeakoulusta ja ostaa ensiasunto ihanasta luhtitalosta ja pienellä omalla pihalla. Saimme myös esikoisemme ja meistä tuli perhe.

Vuosina 2010-2014 tein töitä enimmäkseen liikunnanohjauksen parissa useissa eri paikoissa. Ryhmäliikuntaa, vapaa-ajan ohjauksia ja yksilöasiakkaita. Näin jälkikäteen ajateltuna elämässä oli noina vuosina aivan liikaa töitä ja vielä opiskelutkin siinä rinnalla. Jotenkin sitä nuorena jaksoi ja aikana ennen lapsia pystyi tietystä jäljelle jäävän vapaa-ajan rentoutumaan ihan eri tavalla. Kiitollinen olen noistakin vuosista, vaikka vauhti olikin melkoisen kova.

2015 oli merkityksellistä aikaa naimisiinmenon lisäksi myös siinä mielessä, että aloimme tehdä päätöstä sen suhteen, että jäämme Lahteen asumaan pidemmäksikin aikaa. En sano pysyvästi, koska ikinä ei tiedä mitä elämä tuo, mutta täällä nyt kuitenkin hyvillä mielin eletään ja viihdytään. Tein töitä fysioterapeuttina, toivoimme perheenlisäystä ja ostimme omakotitalon vuonna 2016.

Kotiäidiksi jäin kuopuksen synnyttyä alkusyksystä 2017. Breikki oravanpyörästä ja kiitollisuus vauvasta ja elämästä tukivat päätöstäni viettää aikaa kotona lasten kanssa ja irti työelämästä vähintään 2 vuotta. Vaikka huoli taloudellisesta pärjäämisestä oli ajoittain kovakin, sain haaveni toteutettua ja opimme pärjäämään pienelläkin rahalla silti jäämättä mistään tarvittavasta paitsi. Kotiäitiyden rinnalla opiskelin itselleni kolmannen tutkintoni, valmistuen ammatilliseksi opettajaksi 2019 kesäkuussa.

Menneen vuosikymmenen aikana minusta on siis tullut vaimo, äiti ja asuntovelallinen. Lisäksi valmistuin fysioterapeutiksi, opeksi ja pilatesohjaajaksi. Vuosikymmenen aikana olen saanut 3 mahtavaa kummilasta; 2 poikaa ja yhden tytön. Minusta tuli myös täti veljeni kolmelle vauhtiveijarille. Olen tehnyt monenlaista työtä ja viettänyt myös aikaa kotiäitinä. Olen saanut kasvaa ja kehittyä, vahvistua ja rohkaistua. Aikuistua.

Menneinä vuosina olen osallistunut monenlaisiin urheilu- ja liikuntatapahtumiin. Vuosikymmenen alkupuolella juoksin useita puolimaratoneja ja osallistuin minitriathlonkisoihin. 2013 tarvoin ystävien kanssa ensimmäisen maratonini ja " heti perään" 2019 sitten elämäni toisen sellaisen. Liikunnan osalta vuosiin on mahtunut paljon erityisesti ryhmäliikuntaa, ulkoilua sekä juoksemista. Matka entisestä kilpaurheilijasta nykyiseksi terveysliikkujaksi on ollut mahtava.

Muutaman kerran vuosikymmenen aikana ollaan oltu myös ikävemmissä tilanteissa. Kahdesti ollaan jouduttu etsimään uusi katto pään päälle pikavauhdilla. Ensimmäisellä kertaa vuonna 2012, kun kerrostalossa asuessamme yläkerran asukkaan suihkuttelun aiheuttamana vedet tulivat läpi meidän yksiön katosta ja koko asunto lähti kuivatukseen. Toinen kerta oli vuonna 2016, kun asuntoa vaihtaessa väliaikaiseksi suunnitellun vuokra-asunnon kuviot muuttuivatkin äkillisesti. Lisäksi minun on pakko nostaa tähän vuonna 2015 koettu alkuraskauden keskenmeno ja 2016 rajuksi kokemani henkinen työpaikkakiusaamiseni. Muutama läheinenkin on siirtynyt tuonpuoleiseen menneiden vuosien aikana. Kaikkein raskaimpana olen kuitenkin kokenut onnettomuuden, joka esikoisellemme kävi puistossa keinuessa. Sitä tuskan määrää, mikä tulee tilanteesta, jossa hetken luulet menettäväsi oman lapsesi tai että hän vähintääkin halvaantuu ja hänen elämä menee silmissäsi sekunneissa filminauhaa aivan kuten elokuvissa - on todella vaikea kuvata sanoiksi.

Kaikesta on kuitenkin selvitty, vaikka aina ei ole helppoa ollutkaan. Aika parantaa haavat, mutta myös terapiaa on tarvittu. Elämää oppii arvostamaan koettujen kokemuksien kautta ihan eri tavalla ja asioita ei pidä itsestäänselvyytenä.

Hyvinä nostoina haluan lopuksi muistella sitä, vuosikymmenen aikana ollaan saatu matkustaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Olen tutustunut aivan mahtaviin uusiin ihmisiin, joista monia saan kutsua ystävikseni. Monet ystävätkin ovat saaneet lapsia ja useita häitäkin on juhlittu. Mieheni kanssa ollaan selvitty monenlaisista jutuista ja saatu kaksi ihanaa tyttöä. Kokemukset ja se, että on opittu elämään Lahdessa oman perheen kesken, hitsaa meitä hyvin yhteen. Välillä esimerkiksi öisin lasten vuoksi valvoessa tuntuu, että aika matelee, mutta näin katsoessa elämää taaksepäin 10 vuoden ajalta, tuntuu että aika senkuin juoksee eteenpäin. Elämässä kaikki on oikeasti tosi hyvin. Olen onnekas. Tästä on hyvä jatkaa. Mitä ikinä tuleva vuosikymmen minulle suokaan, olen sitä vastassa avoimin ja rohkein mielin. Jalat maassa, kuten ennenkin. Luottavaisena. Kiitollisena. Antaa palaa!

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet

Jotta voi mennä elämässä eteenpäin, tulee ensin tietää missä on nyt. Jotta voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, täytyy itseensä ensin tutustua ja oppia tuntemaan hyvin.

Olen syksyn mittaan kuunnellut paljon erilaisia äänikirjoja. Lähinnä elämänkertakirjoja ja mielen hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Samantyyppisiä, joita olen viime vuosina lukenut enemmänkin. Viimeisimpänä olen kuunnellut Karita Tykän Hyvä elämä -nimistä kirjaa. Olen itsekin blogissa usein kirjoitellut hyvästä elämästä, tasapainoisesta arjesta, haaveilusta, unelmoinnista ja itsetuntemuksen asioista. Viime syksynä avasin teille tämän vuoden unelmakarttanikin. Tämän tyyppisistä asioista Karitakin kirjassaan kirjoittaa.

Karitan kirjassa on lista sellaisia eteenpäin vieviä kysymyksiä, jotka auttavat selvittämään sen, mitä meidän jokaisen olisi hyvä löytää itsestämme. Nyt haluankin jakaa nämä kysymykset teidän kanssa. Ota siis hetki aikaa itsellesi, istu alas ja kysy kysymykset itseltäsi. Kuuntele vastauksiasi tarkasti, sillä ne voivat opettaa sinulle paljon. Kysymykset ovat sellaisia, että ne kirkastavat ja syventävät itsetuntemusta ja auttavat eteenpäin tilanteissa, joissa tunnet olevasi jumissa. Kysymykset ovat mielestäni myöskin ajattomia - joten vaikka vastailisit niihin itsellesi nyt, niin voit vastata kysymyksiin uudelleen ensi vuonna.

Mikä hetki muutti elämäsi?

Miltä unelmapäiväsi tai ihanteellinen päiväsi näyttää?

Mikä on suosikkikirjasi? Entä lempielokuvasi? Mistä tv-sarjasta pidät? Mikä on suosikkikappaleesi? Miksi?

Mitä pelkäät?

Mitä ilman et voi elää?

Mistä asiasta tai saavutuksestasi olet elämässäsi ylpein?

Mitä haluaisit tehdä enemmän?

Mikä saa sinut nauramaan?

Mikä on ihaninta elämässäsi tällä hetkellä?

Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?

Kuka on se henkilö, kenelle voit soittaa riippumatta siitä, mitä sinulle on tapahtunut tai tapahtuu?

Mitä haluat harrastaa?

Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi ja miksi?

Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Mikä on intohimosi?

Mikä on unelma-ammattisi?

Minkä neuvon antaisit nuorelle itsellesi?

Milloin viimeksi teit jotain, mitä pelkäsit?

Miten rentoudut?

Mikä on riski, jonka olet ottanut ja mikä on kannattanut?

Mihin olet kyllästynyt?

Mitä muuttaisit itsessäsi ja miksi?

Kuka on menettänyt kunnioituksesi?

Minkä luulet aina pysyvän ennallaan?

Missä nautit käydä? Matkakohde tai jokin muu paikka?

Jos voisit asua missä tahansa, missä asuisit ja miksi?

Minkä puolesta tekisit melkein mitä vain?

Minkä menettämistä pelkäät eniten?

Mistä tunnet epävarmuutta?

Mikä sattuma muutti elämäsi lopullisesti?

Mitä saapuu huoneeseen kun sinä tulet paikalle?

Mikä on mielestäsi parasta ja huonointa ikääntymisessä?

Mistä osaa elämästäsi tarvitset mielestäsi eniten?

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja korjata ihmissuhteen jonkun kanssa, kenen kanssa sen tekisit ja miksi?

Mikä elämässä on vaikeinta oppia?

Mitä teet tunteaksesi olevasi elossa?

Mistä tekemästäsi asiasta olet ollut eniten innostunut?

Mikä asia elämässäsi on laukaissut suurimman tunneryöpyn?

Mikä inspiroi sinua?

Millaista on hyvä elämä?

Mitä pidät itsestäänselvyytenä elämässäsi?

Mitä riskejä haluat elämässäsi ottaa?

Mikä on ollut elämäsi kovin menetys?

Oletko koskaan ollut elämässäsi pisteessä, että olet halunnut luovuttaa, mutta olet silti jatkanut?

Mitkä tapahtumat elämässäsi ovat muovanneet sinusta sen, millainen olet nyt?

Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?

Mistä haaveilet eniten?

Missä viettäisit kaiken aikasi jos voisit?

Mistä ominaisuuksista pidät toisissa ihmisissä?

Mikä on ollut elämäsi merkityksellisin keskustelu?

Jos kuolisit tänään, miten haluaisit että sinut muistetaan?


Koska kysymykset ovat suurelta osin hyvin henkilökohtaisia, en halua tällä kertaa jakaa omia vastauksiani. Sen sijaan olen viime päivinä päivittänyt unelmakarttaani ensi vuodelle, ja uskallan paljastaa sieltä joitakin toiveitani tai suunnitelmiani tulevalle vuodelle. Kun edellä olevien kysymysten kaltaisia asioita käy ajatuksella läpi ja sitten vielä suuntaa katseet tulevaan esimerkiksi tällaisen unelmakartan muodossa, oppii ja on paljon helpompi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Keskittyä itseensä ja omaan tekemisensä, omiin arvoihinsa.

Vuonna 2020 unelmoin saavani ammatillisesti itseäni kehittävän työn. Haaveilen arjen tasapainoisuudesta. Toivon saavani käydä ammatillisessa lisäkoulutuksessa; mahdollisesti teemalla vatsakapseli, lantionpohja ja sonopalpaatio. Toivon, että ensi vuoden lopussa voin, kuten tänäkin vuonna, todeta olevani entistä vahvempi minä ja nähdä itseni onnistujana. Toivon että vuodesta tulee upea ja värikäs, vaikka se on aika paljon vaadittu melkoisen myllerryksen jälkeisen vuoden jälkeen.

On ollut ihan mahtavaa, että tänä vuonna lähes kaikki unelmakarttaani viime vuoden lopulla kirjoittamat asiat ovat toteutuneet. Yksi kerrallaan, ja vieläpä lähes tarkalleen suunnittelemassani aikataulussa. En ihan uskonut vuoden vievän todellakin näin toiveiden mukaan, mutta on ollut mahtava huomata kuinka ääneen lausutut toiveet ja tavoitteet muuttuivat todeksi kun ne uskaltaa jakaa eikä vain mieti itsekseen. Kun asiat myös kirjoittaa ylös, tulee niihin palattua ja tavoitteita on helppo kirkastuttaa pitkin vuotta. Menneistä tavoitteistani voisin kirjoitella vielä ihan erikseen postauksessa jossa kokoan yhteen koko kuluneen vuoden. Mutta siihen asti, kuulumisiin! 😊

Minäpystyvyys

Minä pystyn! Minä osaan! Minä riitän juuri tällaisena kuin olen!

Minäpystyvyys on yksilön uskoa tai luottamusta siihen, että onnistuu toimimaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla tai selviytymään erilaisista haasteista. Minäpystyvyys vaikuttaa usein siihen, mitä yksilö päättää lopulta tehdä tai miten motivoitunut hän on sekä miten hän onnistuu ylläpitämään toivomaansa käyttäytymistä ja välttämään negatiivisia ajatuksia.

Mainitsin ig-stoorissani joitakin päiviä sitten, että olen tänä syksynä kokenut suuria minäpystyvyyden tunteita ja hetkiä. Minulla on ollut sopivasti aikaa miettiä omia toiveita, tavoitteita ja mahdollisuuksiani sekä kehittää itseäni ja osaamistani tänä syksynä. Kasvua ihmisenä tapahtuu toki itsetutkiskelun kautta läpi koko elämän, mutta näillä ajatuksillani tarkoitan erityisesti ammatillista kehittymistä. Sain juuri physiopilatesohjaajan 1.tason koulutuksen läpäistyä. Kouluttautuminen tällä saralla on ollut vuosikausia haaveissani, mutta aika ei ole ollut kuitenkaan täysin kypsä. Koin, että tähän väliin nämä opinnot olivat täysi kymppi! Kävin opiskelemassa pilatesta Espoossa Terveysverkon koulutuksessa. Ajelin matkat Lahden ja Espoon välillä yksinäni motaria pitkin tuuletellen. Välillä soitin korvanapeista musiikkia ja välillä kuuntelin äänikirjoja. Eteenpäin rullaava moottoritie antoi aikaa ja tilaa omille ajatuksille. Tunsin välillä suuria pystyvyyden tunteita ja flowtilaa. En etukäteen osannut ajatellakaan, kuinka merkityksellisiä nämä ajomatkat tulisivat minulle olemaan.

On vaikea selittää sanoiksi kaikkia ajatuksia, mitä pään sisällä on syksyn mittaan liikkunut. Ei tämäkään syksy mitenkään ihan helppo ole ollut, vaikka teen vain osa-aikaisesti töitä ja olen saanut jonkin verran normaalia enemmän omaa ja vapaata aikaa. On ollut kuitenkin ihanaa, että uusien työkuvioideni ja sopivan ajankäytön avulla olen ihan aidosti oikeasti alkanut itsekin arvostaa omaa osaamistani siten, etten anna minua poljettavan tai vähäteltävän, ja koen, että minulle omat tavoitteeni ovat täysin realistisia saavuttaa. Mikään ei estä minua. Ennen kaikkea koen, että olen ansainnut saavuttamani asiat ja ansaitsen saavuttaa tavoitteitani edelleen. Puulle on löytynyt vahvat juuret ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Aikaisemmin annoin toisinaan muiden ihmisten huonojen sanojen viipyä sisälläni pidempään. Nyt ajattelen, että huonot sanat ovat vain risuja jykevässä kasvussa olevassa puussani. 😁

Kuukauden päästä tulee täyteen 10 vuotta asumista Lahdessa. Täällä kukaan ei ole raivannut minulle tietä tai helpottanut matkaani, olen jokaisen työ- ja opiskelupaikkani saanut omalla persoonallani ja omalla osaamisellani. Niinkin hyvin, että olen vuosien saatossa saanut jopa soittoja kotiin - minulle on tarjottu töitä ilman, että olen edes hakenut niitä. Ja olen kaikki paikkani ansainnut. Samalla elämässä on 10 vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikkea muutakin, kuin pelkkää työelämää. Kaikesta olen kovin kiitollinen. Keskittymällä omaan arkeen, omaan tekemiseen ja itseensä, pystyy parhaiten välttämään erilaiset negatiiviset ajatukset. Väistämättä niitäkin toki välillä tulee. Silloin ajattelen, että minun elämässäni mikään ei ole niin tärkeää, kuin oma ja perheeni hyvinvointi. Lopulta kaikki muu on yhdentekevää. Tämä ajatus rauhoittaa mieltä ja antaa ajatusten palata uudelleen minäpystyvyyteenkin.

Juuri tänään uskon ja tiedän, että minä pystyn, osaan ja olen riittävä juuri tällaisena kuin olen! ❤

Terveysliikuntasuositukset ja ajatusmaailman muutos sekä #liikuhaaste

Heissan,

tulin tänne tänään kirjoittelemaan lokakuussa uusituista terveysliikuntasuosituksista sekä ajatusmaailman muuttumisesta liikkumisessa. Lisäksi muistuttelen, että Instagramissani @hyvinvointihaaveita ja hyvinvointihaaveita-facebooksivustolla on nyt marraskuun ajan käynnissä #liikuhaaste. Se on järjestyksessään jo kolmas pitämäni liikkumista tukeva haaste blogini historiassa. Haasteissani lähtökohtana on aina ollut liikkuminen terveyttä edistävästi ja mahdollisimman helposti lähestyen. Treenit ovat olleet ja ovat yhä edelleen sellaisia, että ne voi toteuttaa kotona tai ulkona eikä erillisiä välineitä välttämättä tarvita. Toki kuminauhoista, käsipainoista ja kahvakuulista sekä erilaisista tuoleista ja tangoista on saanut lisätehoa treeniin. Haasteet eivät ole vaatineet salijäsenyyksiä ja ne ovat olleet täysin maksuttomia. Niinkuin instagramini esittelyteksti kertoo, olen terveysliikunnan puolestapuhuja, ja terveysliikkuja itsekin.

Mulle on ollut tärkeää löytää hyvä olo ja saada pidettyä hyvää huolta itsestä myös arjen erilaisissa muutostilanteissa. Näistä olenkin kirjoittanut aikaisemmin ainakin otsikoilla "kokonaiskuormitus" ja "tasapainoilu arjessa". Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin koen kuuluvan seuraavia asioita: Liikunta, Lepo, Ilo, Innostus ja Inspiraatio sekä Itsetuntemus, Keskittyminen, Kehittyminen ja itsensä Kuuntelu ja riittävä määrä Ulkoilua. Näiden sanojen etukirjaimista myös muodostuu sana "LIIKU", joka onkin toistamiseen haasteen nimenä. Se, mistä asioista kukin meistä inspiroituu ja innostuu tai mistä asioista saa iloa ja hyvänolon tunteita, vaihtelee laajastikin. Näitä olisi kuitenkin hyvä miettiä ja ajoittain ihan kirjata itselleen ylös. Kun esimerkiksi tiedostaa, että ulkoilu ja liikunta tuo itselle paremman mielen, kannattaa se asia kirjoittaa konkreettisesti itselleen ylös; maanantaina pyöräile töihin, torstaina käy lähimetsässä kävelyllä, lauantaina ulkoile lasten kanssa ja tee samalla oma treeni jne. Kun asiat konkretisoi ja kirjoittaa ylös, ne on helpompi myös toteuttaa. Sama unen kanssa. Moni meistä valittaa väsymystä, mutta kukkuu kuitenkin iltaisin myöhään vaikkapa television ääressä. Jos haluat nukkua enemmän, mene ajoissa nukkumaan. Päätä, että esimerkiksi 2130 sammutat valot ja siirryt sänkyyn hakemaan unta. Hyvinvointi tarvitsee konkreettisia tekoja, ja siinä yksinkertaiset ohjeet ja tavoitteet ovat kaikkein selkeimpiä toteuttaa. Itse olen esimerkiksi ottanut tavaksi sunnuntaisin käydä läpi tulevaa viikkoa ja kirjoittaa ylös, mitä tapahtuu minäkin päivänä ja myös omat liikkumiset. Nyt käynnissä olevaan #liikuhaasteeseen pääset vielä hyvin mukaan, kurkkaa ohjeita edellisestä blogitekstistä ja erityisesti Instagramista @hyvinvointihaaveita.

Terveysliikuntaintoilijana tutustuin innolla juuri lokakuussa uusittuihin 18-64 -vuotiaiden terveysliikuntasuosituksiin. Ilahduin valtavasti siitä, kuinka uusissa työikäisten terveysliikuntasuosituksissa oli nostettu esiin myös riittävän levon merkitys. Näin kahden pienen lapsen äitinä ja yöheräilyjen sankarina voin todellakin todeta, kuinka ihminen on erilainen kun saa nukuttua riittävästi versus että ei saa. Uni vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin merkittävästi. Toinen asia, mikä suosituksissa ilahdutti, on että tutkimustenkin mukaan kaiken liikkumisen on todettu olevan hyödyksi terveydelle. Aikaisemmin liikkumista suositeltiin vähintään 10minuutin jaksoista, mutta tämä vaatimus oli nyt suosituksista poistunut. Itsehän olen nyt muutaman vuoden ajan tehnyt kotona nimenomaan nopeita vain muutamankin minuutin mittaisia lihaskunto - ja liikkuvuusharjoituksia ja voinut niiden myötä paremmin. Lisäksi pelailen mielelläni ulkosalla lasten kanssa erilaisia liikuntaleikkejä, venyttelen tai kierrämme pyörillä jonkin lenkin ennen puistoilua tai pihassa leikkimistä. Näitä niin kutsumiani "minitreenejä" olen jakanut myös teille muille iloksi ja inspiraatioksi terveysliikuntaan. Tällaiset lyhyet liikkumishetket tauottavat paikallaanoloa ja ovat kevyttä liikuskelua. Nämä kaksi asiaa on nostettu uusissa terveysliikuntasuosituksissa pyramidin huipulle. Käynnissä olevan #liikuhaasteen aikana julkaisen 2 lihaskuntoa- ja liikehallintaa parantavaa harjoitusta viikoittain ja aion ne itsekin toteuttaa. Tämä 2 harjoitusta viikossa on terveysliikuntasuosituksen mukainen määrä viikoittaisessa lihaskuntoa- ja liikehallintaa kehittävässä liikkumisessa.

Toisena tavoitteena #liikuhaasteessa on liikkua marraskuun aikana yhteensä 100km aerobista liikuntaa eli kävelyä, hölkkää, pyöräilyä, hiihtoa, uintia tai muuta vastaavaa liikkumista. Tämä tavoite on vastaus terveysliikuntasuositusten ohjeeseen, jonka mukaan hengästyen tulisi liikkua reippaasti 2h30min tai rasittavasti 1h15min viikossa. Kilometritavoite on konkreettinen ja sen eteen täytyy tehdä ajatustyötä, missä ja miten kilometrejä saa kerrytettyä. Konkreettinen tavoite helpottaa myös tavoitteen saavuttamista. Vaikka varsinainen haaste on käynnissä nyt marraskuun ajan, noudatan itse suunnilleen samaa viikkorytmiä joka viikko ja toivon että sinäkin saat tästä kipinän vastaavaan, etenkin mikäli liikkumisen kanssa on ollut haasteita tai se ei ole kuulunut säännöllisesti arkeesi. Rohkeasti mukaan siis!

Seuraan itse paljon aktiivisesti liikkuvia ja kovaakin treenaavia ihmisiä somen välityksellä. Haen heiltä inspiraatiota omiin juttuihini, mutta en ota paineita siitä että minunkin "pitäisi" liikkua niin. Tiedän, että tähän elämäntilanteeseeni ei sovellu viikoittainen salitreeni tai säännöllinen ryhmäliikunta - useammasta kerrasta puhumattakaan. Mietin aina sitä, miten erilaisissa (verkko)valmennuksissa osallistujat treenaavat yhtäkkiä säntillisesti 3-4 salitreeniä viikossa ja siihen päälle aerobiset ja ruokavaliot sun muut. En väitä, etteivätkö nekin valmennukset olisi hyviä ja toimivia joillekkin ihmisille, mutta itse toivon että liikunnallisesta elämäntavasta ja ajatusmaailmasta saataisiin isommalle väelle oikeasti säännöllinen tapa - ei pelkästään muutamien viikkojen mittainen valmennus- tai haastejakso. Harva meistä kun jaksaa kauaa taistella äärirajoilla arjen ja oman liikunnan suhteutuksessa. Ja toisaalta, kansallinen haaste on saada nimenomaan ne vähiten liikkuvat ihmiset suosimaan liikkumista terveyttään edistäen. Paljon liikkuvat ihmiset liikkuvat usein ilman mitään suosituksiakaan. Mutta liian moni ajattelee, että jos en ehdi salille tai aikaa on vain vähän, niin en ehdi liikkua ollenkaan. Oikeasti liikunnan tuominen osaksi arkea vaatii vain hieman ajatusmaailman muutoksia. Valmistuin itse kymmenen vuotta sitten liikunta-alalle ammattiin (liikuntaneuvojaksi, kunto- ja terveysliikunnan erikoistumisopinnot) ja siitä asti olen hyödyntänyt terveysliikuntasuosituksia ohjenuorana asiakkaiden ohjaamisessa. Kuitenkin vasta silloin, kun huomasin etten enää itse ehdi liikkua lähes ollenkaan, aloin kiinnostua terveysliikuntasuosituksista myös henkilökohtaisella tasolla. Ja sitten aloin tehdä konkreettisia muutoksia arkeen.

UKK-instituutin sivuilta voit lukea lisää uusituista terveysliikuntasuosituksista ja sieltä löytyy myös testi, jonka avulla voi mitata liikutko riittävästi. Hyvä keino aktiivisuuden seurantaan on myös erilaiset aktiivisuusrannekkeet ja askelmittarit sekä tietysti ihan rehellinen liikuntamäärien kirjaaminen ylös kalenteriin. Liikutko sä terveysliikuntasuositusten mukaan? Onko liikkumisesi muuttunut vuosien saatossa? Miten? Onko sulla haasteita liikkumisessa? Millaisia? Kaipaatko tsemppiapua tai vertaistukea? Uusia liikuntaideoita tai vinkkejä lihaskuntotreeniin kotioloissa? Kirjaa näitä asioita itsellesi ylös ja pistä seurantaan hyvinvointihaaveita facebookissa ja erityisesti @hyvinvointihaaveita instagramtili sekä osallistu mukaan haasteeseen.

Marraskuu 2019 LIIKU-haaste ja blogin 1v synttärit

Marraskuussa vietetään viime vuotiseen tapaan @hyvinvointihaaveita LIIKU-haastetta. Haaste on suunnattu kunto- ja terveysperustein liikkuville, ja sen pohjana ovat suomalaiset terveysliikuntasuositukset. Niiden mukaan työikäisten olisi hyvä liikkua viikoittain hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa kohottaen joko 2h30min reippaasti tai 1h15min rasittavasti. Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa olisi hyvä harjoittaa 2 kertaa viikossa. Liikunnan voi kerryttää lyhyistäkin, 10min pätkistä. Lisätietoa haasteesta on tulossa myöhemmin, joten pysykääs hei kuulolla! 😊

Muistattekos muuten, että tämä blogi täyttää nyt lokakuussa 1 vuotta ja blogin ensimmäisiä juttuja viime vuonna oli nimenomaan tämä LIIKU-haaste. Hyvinvointihaaveita -sivusto on Facebookista löytynyt nyt yhden ja puolen vuoden ajan ja Instagramista 5 kuukauden ajan. Kiitos kaikille seuranneille ❤ Tässä on eletty jo aikamoinen alkutaival, ja tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaisuutta. Hienoa, että sä oot siellä mun mukana. 🙏

Tasapainoilu arjessa

Hei mukavaa viikonloppua! Tulin tänään kirjoittelemaan arjen tasapainoilusta, työn ja levon suhteuttamisesta. Arjen kokonaiskuormasta.

Nyt kun olen aloittanut osa-aikaisena fysioterapeuttina työt 2 vuoden kotiäitiyden (ja opiskelun!) jälkeen, on arkemme hakenut uutta rytmiä ja aikatauluja. Muutoksia kohdatessa arjen tasapaino aina hetken aikaa järkkyy, mutta kun asian tiedostaa niin sen jaksaa paremmin. Keväällä kun aloin työelämään siirtymistä miettimään, tiesin lähtökohtaisesti että kevyempi startti olisi itselleni ja perheelle kaikkein sopivin ratkaisu. Arki kun oli edeltävästi ollut 2 vuotta melko samalla kaavalla toistuvaa ja suhteellisen kevyttä kokonaiskuormaltaan, vaikka ei kotiäitiyskään mitään helppoa ole. Siksipä on ollut mukavaa aloittaa työt siten, että minulla on vain 2 täyttä ja 2 lyhyttä työpäivää viikossa. Teen töitä kahdessa eri työpaikassa. Lapset ovat hoidossa keskimäärin 3 päivää viikossa. Lisäksi esikoinen käy kerhossa yleensä kerran viikossa. Viikonloppuisin minulla ja tytöillä on aina 3 päivän vapaat. Tällä systeemillä saan itse nauttia työnteosta, joka ei kuitenkaan stressaa tai rasita liikaa ja lisäksi energiaa riittää kotitöihin, harrastuksiin ja myös omasta itsestäni huolehtimiseen. Aiemmin minusta tuntui, että ravasin vain päiväkodin ja työpaikan väliä minuuttiaikataululla ja vietin suurimman osan vuoden viikonlopuista yksin perhearkea pyörittäen miehen vuorotyön vuoksi. En palautunut koskaan itse, saati ehtinyt huolehtimaan hyvinvoinnistani muutoinkaan. Tämä yhdistettynä kuopuksen raskaaseen odotusaikaan oli itselleni erittäin raskasta arkea. Tunsin syvällä sisimmässäni, että tämä ei ollut se tapa jolla haluan arkeani elää, vaikka tein silloinkin työtä joka oli mielestäni kivaa.

Ensi syksynä meilläkin on jo eskarilainen, joten ajattelen että tämä on viimeinen lukuvuosi, kun arjessa ei ole pakko lähteä joka päivä kukonlaulun aikaan kiireellä johonkin suorittamaan. On siis mahtavaa, että asiat ovat nyt järjestyneet näin, että työ ja vapaa-aika ovat sopivan oloisessa balanssissa. Tällä hetkellä saan välillä nauttia myös omasta rauhallisesta aamupäivästä ennen töihin lähtöä, sillä vien lapset hoitoon heti aamupalan jälkeen, jotta he pääsevät päiväkodin touhuihin hyvin mukaan näinä lyhyempinäkin hoitopäivinä. On muuten luksusta, vaikka alkuun epäilin etten edes osaa olla vain itselleni. Toistaiseksi olen hyvin käyttänyt tämän ajan itseeni tai omiin touhuihini enkä esimerkiksi siivoamiseen. Ainoa miinus tässä osa-aikatyön systeemissä on tietysti hieman laihempi palkkapussi. Mutta toisaalta, olen oppinut jo kotiäitiaikojenkin vuoksi melko säästeliääksi tyypiksi, joten eipä tuo ole haitannut. Enemmänkin koen kiitollisuutta siitä, että just nyt arki tuntuu olevan monelta osin hyvässä tasapainossa. Myös lapset tuntuvat omaksuneen uudet kuviot melkolailla hyvin. Päiväkotiin tutustuminen ja hoitopäivät ovat sujuneet paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja vapaapäivinä tytötkin saavat kaipaamaansa leppoisampaa arkimenoa.

Välillä saan ulkopuolisilta selvästi ihmettelyä tästä meidän arkisysteemistä. Ja toisinaan ihailua. Puolensa ja puolensa, mutta itse tykkään. Ja suosittelen kokeilemaan. Eihän töitä ole pakko tehdä satalasissa tappiin asti. Pikkulapsiperheen arki on usein kuluttavaa jo muutoinkin, saatika jos työkuormaa on suuresti. Koska suurin osa elämästämme ja viikoistamme on sitä tavallista arkea, niin mielestäni kannattaa omasta arjestaan tehdä sellaista että siinä viihtyy. Työn ja levon, liikunnan ja ravitsemuksen tasapainoilua, sitähän se on. Mulle tällä hetkellä maanantait on ihan yhtä mukavia päiviä kuin perjantaitkin, eikä sunnuntaina iske paniikki ja ahdistus tulevasta viikosta kun tietää, että siinä arjessaan viihtyy. Välillä toki on raskaampia ja kiireisempiä viikkoja ja stressiäkin, mutta ehkä ymmärrätte pointin. Joskus on tosiaan ollut toisinkin, joten tiedän kyllä mistä puhun. Helppo tie tämä ei ole mullakaan ollut, vaan on vaatinut omaa prosessointia ja omien tavoitteiden ja toiveiden selkiyttämistä itselle sekä sanomista ääneen. Kunnianhimoisena ja ahkerana ihmisenä tämä on vaatinut myöskin itsensä toppuuttelua, sillä hyvin helpostihan sitä ihminen palaa takaisin vanhoihin kuvioihinsa jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Tiedän, että en myöskään varmasti aina tule tekemään näin lyhyttä työviikkoa ja arjen muutokset vaativat aina uutta tasapainon hakemista, mutta just nyt haluan nauttia siitä, että arki rullaa ja on hyvässä tasapainossa. On siistiä, että tällä hetkellä elän myös itse jotakuinkin niin kuin opastan muita tekemään. 😘

Minkälaisia mietteitä aihe sussa herättää? Koetko sä, että sun arki on tasapainoista? Jos ei, niin miksi tai mikä asia vie kenties liikaa voimia? Kuinka jaksat? Mikä stressaa? Voiko sille asialle tehdä jotain? Oisko sun mahdollista tehdä vähemmän töitä? Ja sitten se paras juttu; ala pikkuhiljaa tehdä niitä muutoksia, jotta saat arjestasi toimivamman. Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta. Elastista lainatakseni, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. Aloita jostain, se on jo tie mahdolliseen muutokseen. Tsemppiä!