Elämä vie

Ette uskokaan, miten monta blogitekstin alkua löytyy mun ruutuvihoista ja täältä luonnoksista. Tämä vuosi on ollut todella erilainen kuin mitä varmasti kukaan osasi kuvitella. Minulle tämä on ollut jälleen sellainen, että oman pään sisäistä prosessointia eri asioissa on tarvittu paljon. Onneksi etäisyyksien pidosta huolimatta on ollut mahdollisuus myös pitää yhteyttä ystäviin ja perheeseen. Niistäkin keskusteluista on voinut ammentaa voimaa mennä eteenpäin. Harmillisimpien tapahtumien ja ajatusten keskellä on ollut äärimmäisen lohduttavaa ja kiitollista, että elämän myllerrysten keskellä ne ihan perusasiat on kuitenkin tosi hyvin. ❤ 

Alkuvuosi opetti mulle paljon lisää muun muassa keskeneräisyyden sietoa, rauhoittumista ja suorituskeskeisyydestä luopumista. Kun yhtäkkiä oli vain tässä ja nyt ilman sen kummempia tai etenkään pitkiä tehtävälistoja, jäi enemmän aikaa vain olla. Minulle se ei ollut ihan tyypillinen tilanne ja toki monenlaisia pikku projekteja sitten keksinkin. Kävin kodin joka nurkan läpi, suunnittelin ja toteutin physiopilates verkkokurssin, opiskelin avoimessa yliopistossa ja hain opiskelemaan maisteriopintoihin. Tälle vuodelle olin asettanut yhdeksi tavoitteekseni nähdä itseni onnistujana. Alkuvuoden "kiitos mutta ei kiitos" -työnhakuprosessi ei ollut sen osalta kovin mielekästä puuhaa, mutta se pisti kyllä ajattelemaan asioita ja etsimään niitä omia vahvuuksia. Mitä osaan hyvin, mitä annettavaa minulla on ja missä haluan kehittyä edelleen. Nyt syksyn tullen olen saanut hakea ihan uutta tasapainoa elämään lasten siirtyessä kokoaikaisesti päiväkotiin ja itseni tehdessä täysillä töitä mistä pidän. Sain siis lopulta palata takaisin vanhaan työpaikkaani. Ja niihin YAMK-opintoihinkin sain paikan! Koko kuvio on tuntunut kivalta ja mielekkäältä. Työ ja opinnot tukevat toisiaan hyvin. Toki se on ajoittain myös kuormittavaa, mutta saadessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita, ei haittaa vaikka välillä vähän myös väsyttäisi. Sitähän se arki meillä kaikilla varmasti välillä on, oli sitten kotona tai töissä. Mun yksi vahvuus on varmasti hyvä ajankäytön hallinta ja se auttaa tässä tasapainottelussa. 

Liikunnasta olen pitänyt kiinni koko ajan. Keväällä juoksin pitkiä lenkkejä. Ne olivat ainut tapa irtaantua kotoa, jossa vietin kaiken ajan lasten kanssa miehen käydessä edelleen normaalisti töissä. Alkuvuoden työttömyyden kohdatessani ajattelin myös, että voin ainakin pitää itsestäni huolta, jotta olen hyvässä kunnossa kun työt joskus jälleen jatkuvat. Kesän ohjasin puistotreenejä ja julkaisin paljon treenivinkkejä someenkin @hyvinvointiarosa. Nyt syksyn myötä kun ajankäyttöä on täytynyt priorisoida, olen ostanut itselleni treenivalmennuksia ja tehnyt kotitreenejä muiden ohjauksessa. Se on ollut aika vapauttavaa kun omia treenejä ei ole tarvinnut suunnitella itse. Tällä tyylillä en ole treenannut sitten kilpaurheiluvuosien! Omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimisen koen tärkeäksi, jotta tätä arkirumbaa jaksaa. 

Täytyy sanoa, että elämä on tämän vuoden osalta kuljettanut ihan eri tavalla kuin suunnittelin. Kuitenkin katsoessani vuosi sitten itselleni asettamiani tavoitteita, voin kokea onnistumista ja kehittymisiä. 

Koska blogi on ollut helmikuun jälkeen super hiljainen ja somesisältönikin viime aikoina hyvin kevyttä, oli tämä tällainen avaus ja pieni kertaus ajan kuluun ja kuulumisiin. Olisi mukava myös kuulla, mitä sinne ruutujen toiselle puolelle kuuluu? 

Valoa marraskuuhun! 

-Rosa