Suomessa on paljon valloillaan käytäntö, että positiivista palautetta annetaan vähäisesti eikä sitä ehkä sen vuoksi osata niin hyvin ottaa vastaankaan. Suomalaiset ovat keskimäärin myös kovin vaatimatonta kansaa. Negatiivinen tai rakentava palautteenantaminen on yleisempää ja usein sanotaankin, että huono palaute kuuluu pitkälle. Huono palaute myös usein jää mieleen paremmin kuin saadut kehut. Siksipä perinteikäs palautteenannon "hampurilaismallikin", jossa vuorotellen annetaan hyvää ja rakentavaa palautetta, on hieman kyseenalainen. Joten mitäpä jos kuitenkin yritettäisiin opetella antamaan enemmän sitä positiivista palautetta, kehuja ja kannustusta ihan siellä omassa arjessa silloin kun siihen on aihetta sen sijaan että jätetään sanomatta tässä kohden yhtään mitään. Kehut vahvistavat onnistumisia ja usein niillä voi myötävaikuttaa haluttuun toimintatapaan paremmin kuin kielloilla ja negatiivisuudella. Toisaalta, kehuja voi viljellä aina sopivissa hetkissä ilman niin sanottua erityistä syytäkään. "Kiitos kun autoit minua, olipa ruoka hyvää tai näytätpä sinä hyvältä tänään", ovat vain yksinkertaisia esimerkkejä nähdä kaikessa niitä positiivisia asioita. Useinhan ihminen kyllä itsekin nimittäin huomaa, jos on esimerkiksi mokannut jossakin eikä asiasta ehkä tarvinne korostetusti enää huomautella lisää. Toisaalta ne omat heikkoudet tai huonommat puolethan voi hyvin myös kääntää vahvuuksiksi erilaisissa tilanteissa.
Mutta -sanan käyttö on myöskin eräänlainen haaste niin palautteen antamisessa kuin vastaanottamisessa: "Hienosti siivottu, mutta... tai Kiitos vain kehuista, mutta.." ;) Toisaalta, jos joskus ilmenee kaikesta huolimatta tarvetta antaa rakentavaa kritiikkiä, niin senkin voi muotoilla positiiviseen sävyyn; "Taitosi tehdä monta asiaa yhtä aikaa on ihailtavaa vrs. Sinä se et sitten koskaan keskity yhteen asiaan kerrallaan." Jos et löydä ikinä mistään mitään positiivista sanottavaa, niin silloin kannattaisi mielestäni harrastaa pientä itsetutkiskelua. Itsensä määrittäminen materialla tai tarve korostaa muiden ihmisten huonoja puolia, arvosteleminen ja toisten vähättely kertovat lopulta vain omasta huonosta itsetunnosta ja itsetuntemuksesta. Hyvän itsetunnon omaavalla ihmisellä on harvoin jos koskaan tarve lynkata muita tai olla kateellinen muille, sillä hyvän itsetunnon omaava osaa arvostaa ja rakastaa itseään terveellä tavalla sekä olla kiitollinen. Toki kateutta voi joskus ilmetä, mutta sitäkin on hyvä opetella käsittelemään ja ajattelemaan positiivisena.
Kun pyrkii aktiivisesti näkemään asioissa niitä positiivisia puolia, alkaa niitä yhtäkkiä löytyäkin ihan joka paikasta. Todennäköisesti tämä huomaamatta myös kohentaa omaa mielialaa ja positiivisen fiiliksen jakaminen ympärilleen myös lisää hyvää mieltä entisestään. Kokeile rohkeasti! Ja seuraavan kerran kun joku kehuu Sinua, niin kuuntele ja katso silmiin sekä kiitä saamastasi kehusta. Älä vähättele tai väheksy itseäsi tai selittele, se voi nimittäin alentaa itsetuntoasi. Meillä kotona (usein iltaisin) jutellaan siitä, mikä päivässä on ollut kivointa ja mistä ollaan kiitollisia. Jonkun mielestä se voi tuntua teennäiseltä ja hölynpölyltä, mutta suosittelen oikeasti kokeilemaan. Kun tässä pääsee alkuun, ei päivää voi lopettaa ja käydä nukkumaan ennen kuin päivän viimeiset kiitokset on yhdessä jaettu.
Kuvassa näkyy ainakin itseäni puhuttelevia positiivisuuden ja kiitollisuuden voimalauseita:
Mikä on Sun positiivisuuden tai kiitollisuuden voimalause?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti